The dog died, but let's keep the body anyway

Mulla olis ollut tässä koulun alettua vaikka mitä kaikkea kerrottavaa ja ideoita, mutta niin on vaan päivät valuneet ihan Niagaranputouksina käsistä. Kohta on jo torstai, vaikka musta tuntuu, että tää viikko alkoi ihan äsken.



Koulu vie ajasta ihan leijonanosan, sitten, kun menee koulun jälkeen (tai sitä ennen) jumpalle ja koettaa vielä autokoulussakin takoa jotain älykästä päähänsä, menee arkipäivät aika siivillä. Viikonloppuisin olisi sitten kahvilan kassaa kuusi tuntia per päivä, joten pahemmin tässä ei ehdi makoilla.

Nyt on vielä ihan jees, kun voi nukkua hetken pidempään sillä tekosyyllä, että skootteri - toisin kuten bussi - odottaa pihassa tasan niin kauan, että saan pärstän menokuntoon. Aamuisin ei vielä ole niin pimeää, että ennen täydellistä todellisuuteen havahtumista kuvittelisi ensin näkevänsä herätyskellosta vain unta. Tänään on kuitenkin ollut jo harvinaisen syksyinen päivä. Sadetta on tihkuttanut, aurinko ei ole näyttänyt naamaansa, enkä voinut skootterillakaan päästellä omia nopeuksiani, koska silloin olisin antanut kamalan myrskytuulen päättää määränpään..



"Opin" vasta Saksassa todella rakastamaan aurinkokuivattuja tomaatteja, mmm.. Taas näitä, jotka eivät pienempänä menneet millään alas; muistan, että myös punajuuri oli yököttävää, vaikka nyt syön sitä oikein mielelläni. Meinasin ala-asteella aina pökertyä maksalaatikko-punajuurisalaattipäivinä, ensin mainitusta on yhä niin kovat traumat, että sitä päivää saadaan kyllä vielä odotella, ennen kun kestän edes ko. ruoka-aineen hajua..




Sisko teki (niin hyvää, että mun leivontavuoroni siirtyivät kertaheitolla sille) pullaa ja iskä toi vähän tuliaisia UueSaAsta! Oli vaikea pidätellä riemunkiljahduksia, kun se soitteli että "mitäs kokoa pistetään, oon täällä Juicyn liikkeessä".. Arjen pikku-iloja materialistiselle sokerihiirelle.

God gives the nuts, but he doesn't crack them

Ihan hämärää, että pitää ylihuomenna mennä kouluun? Tänään oltiin jo meidän koulun muiden vaihtareiden kanssa vähän moikkaamassa koulurakennusta ja hakemassa webvalintatunnuksia, että saadaan itsellemme joku lukujärjestys kehiteltyä. Tulee olemaan mielenkiintoista, tunnusten pitäisi kuulemma toimia tänä yönä ja huomenna joskus kasilta aamulla. Valvoako myöhään vaiko totutellako rytmiin..? :-D

Mulla ei ole mitään hajua, mitä sitä kannattaisi/jaksaisi kirjoittaa. Äikkä on toki pakollinen, pitkä matikka, pitkä saksa, pitkä enkku ja todennäköisesti filosofia ovat luultavasti myös listan jatkona. Kuudes vaan "pitäisi" vielä keksiä. Porukat intoilee fysiikasta, mutta mulla ei taida aivosolut riittää semmoseen, kun on ton matikankin kanssa ihan riittävästi päänvaivaa.. Noh, ehkä mä tässä tän yön aikana onnistun keksimään jonkun älykkään ratkaisun asiaan..








Viisi viimeistä kuvaa ovat tän vuoden pakolliselta mökkireissulta saaristosta. Syötiin rapuja ja käytiin kotimatkalla Prismassa ostamassa mulle oma onki kotiin, kun innostuin noista viidestä mökillä nappaamistani ahvenesta niin paljon :-D Saa nyt nähdä, kuinka tossa lähijärvessä syö..

Pity you get for free, but envy you need to earn

Vaikka olenkin sosiaalinen ja kavereita on aina superpiristävää nähdä, viihdyn silti myös yksin.
Lähdin pari päivää sitten huvikseni kaupunkiin, ajatuksena käydä moikkaamassa jätskikiskalla pallonpyörittäjäkaveria ja yrittää sitten soittaa joku kahville tai jotain. En sitten kuitenkaan saanut oikein ketään sopivaa kiinni, joten tyydyin kiertelemään vaan ihan itsekseni. Oli oikeastaan ihan rauhaisaa olla omissa maailmoissaan ja katsella vanhaa kotikaupunkia. Eikä yhdestä kirppistakistakaan tarvinnut taistella kenenkään kanssa! ;)





Nyt on taas talo täynnä; keittiössä vatkataan jotain, terassilla tarvitaan tasaisin väliajoin viiden minuutin maalipurkinpitoapua ja tuolla viereisessä huoneessa huutaa Reggae Rekka. Kaiken päälle joudun pitämään tota yhtä karvakasaa silmällä.. Loogisesti ajateltuna kuivan ruisleivän pitäisi kyllä maistua pahvista teippipakkausta ja vuoden -87 kellastunutta Burda-lehteä paremmalta. Noo, mikä mä olen mielipideasioista taistelemaan..





Hui, tiistaina alkaa viimein autokoulu. Mulla on sellaset fiilingit, että alan saletisti panikoida, jos joskus pääsen tyhjää Prisman parkkipaikkaa pidemmälle. Moottoritie ja taskuparkki - alkaa pulssi nousta pelkästä ajatuksesta!! Apua.
Mun vanhan skootterini pitäis kyllä tänään tai huomenna tulla. Sen ajaminen mua ei hirvitä; jos tosta autoilusta ei tuu mitään, niin pääsenpähän edes jollain vähän liikkumaan. Jos siis muistan lisätä siihen öljyä etc. ettei se leikkaa kiinni, niin kun viimeksi. Tekniikan ihmelapsi, ei voi muuta sanoa..

ps. leikkelin vähän tota toppia, onko se ihan tyhmä noin?

Do u know the feelin when u microwave ice-cream and it melts too much

Kesä on kyllä ihana. Kiireettömiä tyttöjeniltoja ja extempore-reissuja toisiin kaupunginosiin. En vaan ole yhtään asennoitunut jatkamaan parin viikon päästä koulua. Sen päivän, jona sinne lukion penkkiin täytyy taas mennä istumaan, piti ikuisesti olla jossain hyvin kaukana..

Loma jää tänä vuonna vähän lyhyehköksi mun osaltani, mutta niitä Saksan joka-aamuisia 7:30 koulunaloituksia ei täällä onneksi harrasteta. Ehkä siksi tuntuu, että pitäisi lomallakin koko ajan suorittaa ja tehdä jotain tärkeää, kehittävää ja hyödyllistä, saada jotain aikaan. Etteivät kullanarvoiset lomapäivät vain valu merkityksettöminä pisaroina valtamereen, että koulussa on sitten jotain muisteltavaa, kun se ihmisen viidentoista minuutin täyden keskittymiskyvyn raja pakostikin joskus ylittyy opetusta kuunnellessa.

Eilen pidettiin hauskaa. Tänään noustiin yhdeltätoista, syötiin rauhassa aamupalaa, tein kaverille kynnet ja kello olikin yhtäkkiä neljä. Jos keskittyy stressaamaan, ettei taaskaan ole tehty mitään, ei ainakaan saa mitään aikaan. Korkeintaan pahan mielen itselleen. Ehkä siinä löysäilyssä ei sittenkään ole mitään väärää. Ainakaan näin kesälomalla.


Äiti teki mulle ja itselleen pari päivää sitten ihanat Mojitohenkiset juomat rommista, sitruunalimpparista, mintunlehdistä ja limenpaloista. Ei olis kannattanut tehdä niistä niin hyvänmakuisia, piti nimittäin tarjota tytöillekin yhdet.
Valkosipuli-ruissipsut ja joku uusi, pehmeä valkosipulituorejuusto olivat aikas taivaallinen makuyhdistelmä, bussikuskiakaan ei saatu tainnutettua kun lähdettiin aromiemme kera valloittamaan Tamperetta..

Keine Schmerzen und keine Tränen

Oon vähän kahden vaiheilla nyt tän blogin kanssa. Toisaalta tykkään valokuvaamisesta, shoppailusta, kynsien tekemisestä, kesästä ja jäätelöstä ja jeejee, mutta onko mun elämäni sitten niin kiinnostavaa, että sen dokumentoimista on järkevää jatkaa myös täällä tylsässä kotisuomessa..?



Joka tapauksessa, "loma-arki" on normalisoitunut aika lailla samalle tasolle, kuin ennen reissuani, ei täällä nyt niin kauheasti ole mikään muuttunut.

Mä sensijaan hieman, ainakin lain silmissä.. Tampereen baaritarjontaankin oon siis tietysti ehtinyt jo pari kertaa tutustua; ekalla kerralla mun rakas leohuivini pöllittiin (hih ei hätää, H&M:ltä löytyi uusi vastaava) ja sain jonkun mystisen mustelman käteeni, tokalla kerralla 2kpl mun sandaalien koristekiviä oli vieläkin mystisemmin kadonnut (tähänkin löytyi suht. tyydyttävä ratkaisu pienellä uudelleenjärjestelyllä, sekä pikaliimalla..)

Ekan illan jälkeen jäi pieni vitutus päälle, muutenkin meno oli Saksaan verrattuna jotenkin pingottuneempi ja kaikki oli sisäänpääsymaksusta lähtien tuplasti kalliimpaa. Onneksi mulla on täällä näitä omia ihmisiä, jotka oon tuntenut kauan ja joiden seura kyllä kannustaa kaikesta kurasta huolimatta lähtemään aina uudestaan.. ;-)


Supercool metallinen rasia läksiäislahja Melanielta, jonka isällä on antiikkikauppa

Naapurin mäyris on tuskin enää ihan vauva, mutta täysin yhtä "huonosti" se käyttäytyy edelleen..

Korvikehuivi on oikeestaan vähän kivempaa materiaalia, kun se ensimmäinen. Toivottavasti tollanen solmuvärjäysjuttu on vielä IN, koska mä olen kroonisesti kykenemätön vastustamaan hienoja kolmen euron alehuiveja! (..tai ihan mitä vaan vastaavaa halpaa tavaraa..)

Äiti ja sisko lähtivät tänään maalle ja iskä huomenna Venäjälle, mä jään kotiin..hoitamaan pupua ja odottelemaan, jos mahdollinen tuleva työpaikka ilmottelisi itsestään. Ehdinhän mä tässä jo melkein 2 viikkoa katsella noita..



Mun pitäis vähän harjotella tota touhua, mutta olin taas niin laiska, että oikean käden kolme viimeistä sormea odottaa vielä käsittelyä..





Tehtiin eilen pieni päiväretki perheen kesken, tässä on Jeesus.



Vuosi oli hieno, mutta kuten sanottu, ihanaa olla taas kotona. Ei ole mitään kotoisampaa, kun katsella siskon ja iskän tappelemista kuivasta pullasta.. (Noniin nyt jälkimmäinen, joka maalailee terassilla jotain sokkeleita, soitti, että sille pitää viedä toinen kuppi kahvia. Ja tiedän tietty kokemuksesta, että sen maito pitää ensin mikrottaa, ettei kahvi jäähdy liikaa!) Kai mä tästä vien sille sen santsikupin, iskä halus nimittäin tänään vielä tarjota mulle wingsejä iltaruuaks!



Niin, eli rivien välistä olis siis toki voinut jo ymmärtää kysymyksen, mutta koska en ole nyt varma, aionko vielä jatkaa kirjoittelua, olis kiva kuulla vähän palautetta; kuopataanko tämä tähän, vai mistä aiheesta ihmiset haluaisivat lukea/katsella kuvia?

Ihan pelkästään itseäni varten en tänne ajatellut jatkossa kirjoittaa, tiedän kyllä, mitä olen milloinkin tehnyt, ja ne kuvat säilyvät kyllä koneella ilman aikaavievää siirto-pienennys-muokkaus-latausrumbaakin.. ;-)

Was soll ich sammeln hier auf dieser Welt

Pyydän anteeksi, että blogin loppuhuipennus on hieman viivästynyt. Tässä nyt kuitenkin jo reilu viikko ehditty kotiutua näin jälkeenpäin ajateltuna aika hullusta vuodesta. (Eli siis pääsin kyllä ihan suunnitelmien mukaisesti takaisin Suomeen, en ole nainut ketään Horstia ja muuttanut Hampuriin..)

Siis. Kaksi viikkoa sitten torstaina yllätin kotijoukot ja ajoin bussilla Berliinin lentokentälle perhettäni vastaan. Sieltä ajeltiin vuokra-autolla Dresdeniin, koulussa oli joku pyöräilypäivä, jonka skippasin suhteellisen surutta. Perjantaina piti vielä raahautua lyhyesti kouluun todistustenjakoon, mut kutsuttiin jopa juhlasalissa koko koulun eteen lavalle hakemaan jotain "paras-vaihtari-tai no ainoa joka viipyi kauemmin kuin 2 viikkoa-diplomia". Lauantaina 9.7. pidettiin pieni perhejuhla siellä hostperheen kotona, ja sunnuntaina iltapäivällä ajettiin porukoiden ja siskon kanssa takaisin Berliiniin.

Kuvia mulla on hävettävän vähän - Berliinistä ei ollenkaan, keskityin vaan niin sataprosenttisesti nauttimaan jälleen ajanvietosta ihan oman perheen kera. ;-)

Takaisin tultuani oon vaan käynyt moikkailemassa kavereita, siivonnut, purkanut laukkuja ja hoitanut mun uutta vaavia. Ekat päivät oli outoa olla kotona ja vieläkin monista jutuista tulee Saksa mieleen. Toisaalta taas on ollut niin paljon kaikkea tekemistä, etten ole ehtinyt mitään ylimääräistä ihmetellä. Omassa sängyssä on ihanaa nukkua, mun hostsänkyni patja kun ei ollut ihan tältä vuosikymmeneltä..






Ulkokuvat viimeiseltä koulupäivältä, viimeisessä mun kaoottinen huoneeni, jonka sisältöä on jo kohtalaisella menestyksellä yritetty tunkea matkalaukkuihin + pari kaveria, jotka pääsivät paikalle hyvästelemään!

Vuosi oli tosiaan aika tapahtuma- ja onnettomuusrikas, mutta pois sitä en kyllä vaihtaisi. Ihan syvimpiä tuntojani tai pahimpia juoruja en ole täällä yleisesti jakanut, mutta ehkä blogista toivottavasti on jonkinlaista käsitystä saanut, minkälaista Saksassa oli olla vaihdossa. Tai ainakin sitten niistä vuoden kohokohdista, jos ei muusta.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille, vastailen kyllä yhä mielelläni kysymyksiin, jos jotain jäi hampaankoloon, nyt kun vuoden tapahtumat ja saksalaiset käytännöt ovat vielä tuoreessa muistissa.. ;-)

Ja ich weiß, es war ne' geile Zeit

Mistä tietää, että kouluvuosi alkaa olla lopuillaan?
No siitä, että aina, ikuisesti henkeen ja vereen tunnollisesti työnsä hoitava matikanopettaja suostuu lähtemään luokan kanssa jätskille ja kertoilee sitten terassilla auringonpaisteessa koko kaksoistunnin tyttärensä work-and-travel vuodesta Australiassa. (Edellytyksenä oli tietty kuitenkin, että joku maksaa opettajan pehmiksen ja että laskin otetaan mukaan jäätelövohvelin tilavuuden laskemiseksi..mutta silti!!)





Kouluvuoden loppu tarkottaa siis myös mun vaihtovuoteni loppua. Äiti, iskä ja sisko tulevat kymmenen päivän päästä (!!!) hakemaan mua, apua!



Päivät karkaa ihan käsistä. Perjantaina haettiin host-isä ja Jenkeissä vuoden vaihdossa ollut host-veljeni lentokentältä. Saan onneksi pitää huoneeni loppuun asti, veljekset punkkaavat tuolla naapurihuoneessa keskenään. Ja sotku onkin sen mukainen.. Myös host-isän ja veljen poissa ollessa, vain väkivalloin kiinnisaatu jääkaappi pitää yllättäen parin iltapalan jälkeen sisällään lähinnä valon ja sinappia.



Tiistaina grillataan illalla luokan kanssa ja lauantaina olis tarkoitus mennä taas käristelemään järvenrannalle mun läksijäisteni merkeissä ja jatkaa siitä Badfestiin. (= jotkut kämäset kaljanjuomajaiset maauimalassa :---D)



Mun uimingit näyttää tosin valitettavasti tällä hetkellä vähän heikoilta, kiitos viime lauantain Berliininretken.. (Jolta muuten siis elukoita lukuunottamatta kaikki kuvat!) Kuulostan varmaan tosi vakuuttavalta, mutta ei tää elämä täällä siis ihan joka päivä pelkkää jäätelönsyöntiä ja matkustelua ole ollut! :-D



ps. Dresden Zoonkin näin muuten toissaviikolla, en vaan ole laiskuuttani saanut niitä elukoita raahattua tänne asti..typisch..