Heilige Abend

Jouluaatto on nyt aikalailla erledigt: joulumarkkinoiden viimeiset tunnit on koettu, lahjat on jaettu, äitin kanssa on tehty skypettelyenkka (2h 06min) ja vähän on syöpötelty sitä perunasalaatti-nakkikomboa (perus jouluähkyltä on poikkeuksellisesti säästytty sen meidän kotipuolen perinteisen kalkkunaillallisen puutteessa).. Perinteisesti saksalaiseen jouluun kuuluu jättikokoinen uunihanhi, mutta koska se on niin rasvaista, tuhtia ja yksinkertaisesti epäterveellistä, sekä huonoksi keholle, mun hostperheeni ei sitä ollenkaan syö. Myös aamun osalta joulufiilis olis voinut olla parempikin, kun suunta oli jo heti aamiaisella ihan metsään. Sain selvitä jouluaaton aloituksesta leipomotuoreiden sämpylöiden kera - ilman riisipuuroa. :'(

No, joulu tulee taas ensi vuonna ja vaihteluhan tunnetusti vaan virkistää + osaan sitten taas olla aavistuksen kiitollisempi meidän suomiperheen omista, tunnelmallisista jouluperinteistä! Pitkä päivä on vetänyt niin ansiokkaasti mehut (heräsin siis 7:30 sinne leipomoon), että nyt en valitettavasti millään jaksa jaaritella enempiä. Aina saa toki kysellä, jos joku juttu kiinnostaa tarkemmin. ;-)

Saksalaiset on ihan pellejä kun ne syö nakkeja ja perunasalaattia jouluna - se on uudenvuoden ruokaa

Hengissä ollaan, vaikkei musta ole pariin päivään mitään kuulunutkaan!
Mulla on kuitenkin ollut oikeen hyvä syy olla hetkeen näyttämättä täällä naamaani, oon nimittäin hiihdellyt viimeiset viis päivää rennosti meikittä ja tyyliin samoissa (tai naapurin tytöltä lainatuissa kuusi numeroa liian isoissa ulkoilu-) vaatteissa. Joululoma alkaa varsinaisesti vasta torstaina, mutta otettiin vähän varaslähtöä viimeviikon keskiviikkona, kun koulu antoi meille loppuviikon vapaata lumimyrskyn aiheuttaman kaaoksen takia.. Oon myös nauttinut tosta lumesta - siinä määrin kun siitä nyt voi nauttia, ja suostunut jopa hiihtoreissuille metsään.

Nojoo, tänään oli kuitenkin taas lyhyt paluu arkeen. Eikä tuolla pihallakaan kyllä tänään ole noin hienolta näyttänyt kun mitä toi parin päivän takainen, ensimmäinen kuva antaa ymmärtää, paria plusastetta kun on pukannut. Valkoinen joulu näyttää joka tapauksessa erittäin todennäköiseltä ja se on pääasia! :-)



(Niin ja joo, olis noita leggareita tietty voinu koittaa vielä pikkusen ylemmäkskin kiskoa)

Immer kann es nicht klappen

- Miks ihmeessä kaikki junat, joilla oon tänään matkustanut, ovat olleet 30 minuuttia myöhässä?

- Miks ihmeessä mulle on myös tänään tullut joka kerta niin "kiire" Bahnhofille, että oon joutunut juoksemaan vaan, että saisin odottaa?

- Miks ihmeessä niistä myöhästymisistä on kuulutettu vasta 20 minuutin pakkasessa värjöttelyn jälkeen?

- Miks ihmeessä mun puhelimeni täytyi kadota viikonlopun riennoissa niin, etten ole odotellessani voinut viihdyttää itseäni kuuntelemalla radiota?

- Miks ihmeessä mun iPodistani on akku loppu just sillon kun haluaisin käyttää sitä?

- Miks ihmeessä meidän mantsanopettaja vihaa mua, vaikken ikinä häiriköi siellä tunneilla?

- Miks ihmeessä täällä on niin isot lumikinokset ja järkyttävän liukasta, etten voi käyttää korkokenkiä?

- Miks ihmeessä mun kattoikkunani on muurautunut lumeen niin, että mun huoneessani on päivälläkin pimeetä?


AAAAAAAAAA









ps. 6 koulupäivää joululomaan h0h0h00h0! :--)

All u can truly do is to accept that ur life is always going to suck compared to the rest of the world's

Heräsin tänään (siis havainnollisesti) siihen tosiasiaan, et piru vie, se on kymmenen koulupäivää niin on joululoma! Joulusta puhutaan aina jotenkin ikään kuin vaihtovuoden käännekohtana, kielen pitäis alkaa jo jotenkuten olla hallussa, uuden maan tavat ja arki samoin.

No, kieli on totta puhuakseni osoittautunut vaikeaselkoisemmaksi, kuin millaisen käsityksen se koulussa opittu pintaraapaisu mulle aiheesta antoi. Vieläkin on sanoja, jotka osaan vain, tai joille keksin paremman ilmaisun englannista, mutta samaa olen huomannut lisääntyvissä määrin esiintyvän myös toisin päin. Perusasioinnit lääkäristä ruokakauppaan ja kavereiden kanssa höpöttely sujuvat kuitenkin ihan vaivattomasti, mitä nyt tämä erinäisten henkilöiden viljelemä paikallinen aksentti työntää välillä pieniä kapuloita rattaisiin..

Vähän monimutkaisempien lauseiden muodostaminen (saatika ihan vaikka ymmärtäminen) onkin taas aivan oma aihealueensa, päänvaivaa mulle aiheuttavat usein myös eriävät yhdysverbit merkityseroineen:

ein/fassen = kehystää
an/fassen = tarttua (kiinni)
sich ein/fassen = tuntua jltk

Ja kuten vähintäänkin kaikki, jotka yhtään saksaa kykenevät, tietävät, että noita vastaavia pikkuprepositioita, kuten varsinaisia runkosanojakin on sen tsiljoonan miljoona, eli vähemmästäkin sitä menee pää pyörälle.. No, onneksi noitakin sanoja alkaa iskostua aina pikkuhiljaa enemmän ja enemmän takaraivoon. Hulluja nuo room.. saksalaiset!

Muuten mulla on kyllä sellainen olo, että oon sopeutunut hyvin tähän perheeseen ja sen tavoille. Toisaalta jotkut jutut ärsyttää ja Suomea muistelee kaihoisasti, mutta toisaalta taas koti tuntuu jotenkin kaukaiselta. Ei nyt ihan niin, että olisin täällä koko ikäni asustanut, mutta jotain vähän siihen suuntaan. Arki on tullut tutuksi, kuten juhlakin, osaan liikkua kaikilla tarvitsemillani busseilla, junilla sekä ratikoilla ja teidän kaupungistakin jo ainakin sen, missä mikäkin vaate-/kenkäkauppa sijaitsee ;-) (Pari viikkoa sitten neuvoin kaksi tyttöä Vero Modaan, maanantaina naisen Zaraan..)

Sään puolesta ei sitten olekaan mitään pahempia koti-ikäviä päässyt iskemään, lunta on tullut riittämiin, ihan vaikka sinne Suomeenkin lähetettäväksi. Toivottavasti edes kevät olisi vähän lämpimämpi kun mihin oon siellä kotona tottunut..

Nomutta joo, nyt vähän kuvia tästä viimepäiviltä (-:









Maanantai, 6.12 oli täälläkin kotipäivä, jostain "meidän koulussa joka joulukuun ensimmäinen maanantai/tms on vapaapäivä" - syystä johtuen, joten pääsin juhlistamaan itsenäisyyspäivää siniristilipun puutteessa nukkumalla pitkään. 6.12 on sattumoisin myös Nikolauksen päivä, jota vietetään täällä piilottelemalla sokeripommeja viattomien lasten töppösiin, joten Suomen juhliessa synttäreitään, mä keräsin lahjat.

Sitten pyörähdin "ihan lyhyesti vaan vähän ja pelkästään" takkiostoksilla, johon tuhrautui melkein koko loppupäivä..

There's a world outside your window

Tänään aattelin ottaa vähän rauhallisemmin, kun palellutin eilen ihan täysin itteni tuolla kylmässä yössä. Meillä meni alkuperäiset suunnitelmat vähän mönkään, mutta pakko oli silti ottaa suunnitelma B käyttöön ja lähteä (pakkasen huomioonottaen) epäinhimillisen pitkän matkan päähän kaverille vaan jotta päästiin tissuttelemaan sektiä ja hoilaamaan Troyn ja Gabriellan mukana High School Musical ykkösen lauluja..

En kuitenkaan malttanut tänäänkään jäädä istuskelemaan kotiin, vaan puin takin alle nahkatakin, villatakin, hupparin, pitkähihaisen teepaidan sekä ekstrahuivin ja läksin eilisestä viisastuneena ostamaan pipoa niiden aivosolujen lämmikkeeksi jotka ei vielä eilen syväjäätynyt. (Heti maanantaina vuorossa uusi, lämpöisempi takki.) Pipo-ostosten jälkeen jäin vielä yhdelle Glühweinmukilliselle keskustassa asuvalle kaverille.. ..ja nyt mun pitäis tosiaankin olla jo nukkumassa, koska skippasin jo tänään aamiaisen vetelehtimällä sängyssä puoli kahteentoista; voisin kuvitella, että sunnuntai-aamiaiselle mun olis taas ihan hyvä osallistua..











ps. Toi pipo-huivi-yhdistelmä oli muuten suht. jouluinen, mutta tänään mun vaatevalinnoilla olikin toisaalta vaan lämpöisyyskriteerit.. Ja kaipa niitä tän illan istujaisia voi ihan kaikkine glühweineineen ja joulusuklaatarjoiluineen pikkujouluiksi nimittää, koristeltu kuusikin löytyi - vilkkuvalla glitteritähdellä!

pps. Mua ärsyttää, kun mun lempparisubi, grillattu kananrinta, on yliviivattu kaikkien (no ainakin kahden) Subien ruokalistoilta! Eikä subissa voi maksaa kun käteisellä! Hääh?
No, onneks tonnikala on melkein yhtä hyvää, ainakin semmosella ihanalla jugurttikastikkeella, jota taas en oo Suomessa nähnyt :-D

ppps. Noni NYT sitten alkaa taas juttu karata, öitä!

I really can't stay, baby, it's cold outside

Hienot arktiset olot täällä tänään. Aamulla oli aika kirpeää, päivällä pakkanen ei (kavereiden syväjäätymisistä huolimatta) ollut mun mielestäni enää niin paha, mutta tämä ilta olikin sitten ihan toinen juttu.. Huh.

Lähdin siis viiden maissa pelaamaan futista parin kylän päähän. Jalkkishallille matkustus alkoi jo ihan lupaavasti, kun mun ensimmäinen junani tuli ajoissa toisen junan neljänkymmenen minuutin myöhästymisestä huolimatta. Vaihtojuna olikin sitten jo vartin myöhässä ja treenien jälkeen mua odotti pieni 45 minuutin pommi pakkasessa seisoskelua. Onneksi yksi futiskavereista asuu ihan aseman kupeessa, joten pääsin sitten sinne lämmittelemään (sillä seurauksella, että kun palasin takaisin Bahnhofille sain juosta viimeiset viisikymmentä metriä ehtimättä edes panikoida ja heittäytyä painamaan liikkuvan junan ovenavausnappia. Ehdin siis kuitenkin! :-D). Lunta on tullut tänään taas uudet 20 senttiä, ja tuuli on suorastaan lämmin, ei, kuuman kostea, joten vedän takaisin kaikki lällätykseni Suomen siperiaoloista ja menen nukkumaan lämpöisen täkin alle.

Ich bin nicht kompliziert, ich bin eine Herausforderung

Huuh, miten mulla ei taaskaan ole oikein levännyt olo tän viikonlopun jäljiltä. Juhlimista kaks iltaa putkeen ja kahdet joulumarkkinat (joihin piti tietysti vääntäytyä aamuisin ajoissa sängystä sen pienen yökukkumisen jäljiltä..).

No ei sillä, oon saanut uusia tuttavuuksia ja nähnyt koulukamuja sekä muutamaa alueen muuta vaihtaria, joten mitään valittamista ei kyllä toisaalta ole (:


Tämän meidän oman alueen joulumarkkinat järkättiin siis lauantaina, joissa käytiin sitten vähän kahvittelemassa ja glühweinittelemassa ja ihmettelemässä sitä krääsän käsityön määrää.. Jalassa oli tietysti tämän talven luottokengät arviolta neljän sentin vuorella.


Mmm, tommosen palleron voisin kyllä ottaa ihan koska vaan! ♥ Mä en osaa edes kuvitella, että toi voisi rumentua kasvaessaan kuten kaikki söpöt eläinvauvat yleensä :-D


Perjantain kemuttamisesta ei taida olla mitään kuvia, mutta lauantaina näytti sitten illemmalla mun osaltani tuolta.


Ja tänään oltiin sitten vähän isomman kaavan mukaisilla joulumarkkinoilla Dresdenissä. Samaa krääsää tuollakin myytiin, mutta kieltämättä tässä alkaa jo pikkuhiljaa olla ihan joulutunnelmissa!


Vähän oli vileetä, mutta aurinko paistoi nätisti ja Starbucksiin pääsi onneksi lämmittelemään kun ei kestänyt enää. (Mulla oli toki n. 6 kerrosta vaatetta, että kyllä siellä pihalla nyt siis hetken seisoi..)


Vaikka mun mielipide krääsästä tuli vissiin suht selväksi, tää oli niin cool, että sorruin.. Hehs.



Iltapäivällä mentiin vielä Hygieniamuseoon (joo öh siis mitä ihmettä), jossa käytiin katsomassa tuo "Mikä on kaunista?" näyttely. Siellä ei saanut ottaa kuvia, joka oli kyllä harmi, koska koko näyttely oli pienistä ennakkoluuloista huolimatta tosi kiinnostava. Näyttely oli vähän Heureka-tyyppinen ja käsitteli kaikkea kauneus- ja kauneusihannejuttuja niin ihmisiin kuin mm. kauniisiin sanoihin liittyen. Eikä loppujen lopuksi edes menty siihen varsinaiseen hygieniajuttuun....:-D