Pity you get for free, but envy you need to earn

Vaikka olenkin sosiaalinen ja kavereita on aina superpiristävää nähdä, viihdyn silti myös yksin.
Lähdin pari päivää sitten huvikseni kaupunkiin, ajatuksena käydä moikkaamassa jätskikiskalla pallonpyörittäjäkaveria ja yrittää sitten soittaa joku kahville tai jotain. En sitten kuitenkaan saanut oikein ketään sopivaa kiinni, joten tyydyin kiertelemään vaan ihan itsekseni. Oli oikeastaan ihan rauhaisaa olla omissa maailmoissaan ja katsella vanhaa kotikaupunkia. Eikä yhdestä kirppistakistakaan tarvinnut taistella kenenkään kanssa! ;)





Nyt on taas talo täynnä; keittiössä vatkataan jotain, terassilla tarvitaan tasaisin väliajoin viiden minuutin maalipurkinpitoapua ja tuolla viereisessä huoneessa huutaa Reggae Rekka. Kaiken päälle joudun pitämään tota yhtä karvakasaa silmällä.. Loogisesti ajateltuna kuivan ruisleivän pitäisi kyllä maistua pahvista teippipakkausta ja vuoden -87 kellastunutta Burda-lehteä paremmalta. Noo, mikä mä olen mielipideasioista taistelemaan..





Hui, tiistaina alkaa viimein autokoulu. Mulla on sellaset fiilingit, että alan saletisti panikoida, jos joskus pääsen tyhjää Prisman parkkipaikkaa pidemmälle. Moottoritie ja taskuparkki - alkaa pulssi nousta pelkästä ajatuksesta!! Apua.
Mun vanhan skootterini pitäis kyllä tänään tai huomenna tulla. Sen ajaminen mua ei hirvitä; jos tosta autoilusta ei tuu mitään, niin pääsenpähän edes jollain vähän liikkumaan. Jos siis muistan lisätä siihen öljyä etc. ettei se leikkaa kiinni, niin kun viimeksi. Tekniikan ihmelapsi, ei voi muuta sanoa..

ps. leikkelin vähän tota toppia, onko se ihan tyhmä noin?

Do u know the feelin when u microwave ice-cream and it melts too much

Kesä on kyllä ihana. Kiireettömiä tyttöjeniltoja ja extempore-reissuja toisiin kaupunginosiin. En vaan ole yhtään asennoitunut jatkamaan parin viikon päästä koulua. Sen päivän, jona sinne lukion penkkiin täytyy taas mennä istumaan, piti ikuisesti olla jossain hyvin kaukana..

Loma jää tänä vuonna vähän lyhyehköksi mun osaltani, mutta niitä Saksan joka-aamuisia 7:30 koulunaloituksia ei täällä onneksi harrasteta. Ehkä siksi tuntuu, että pitäisi lomallakin koko ajan suorittaa ja tehdä jotain tärkeää, kehittävää ja hyödyllistä, saada jotain aikaan. Etteivät kullanarvoiset lomapäivät vain valu merkityksettöminä pisaroina valtamereen, että koulussa on sitten jotain muisteltavaa, kun se ihmisen viidentoista minuutin täyden keskittymiskyvyn raja pakostikin joskus ylittyy opetusta kuunnellessa.

Eilen pidettiin hauskaa. Tänään noustiin yhdeltätoista, syötiin rauhassa aamupalaa, tein kaverille kynnet ja kello olikin yhtäkkiä neljä. Jos keskittyy stressaamaan, ettei taaskaan ole tehty mitään, ei ainakaan saa mitään aikaan. Korkeintaan pahan mielen itselleen. Ehkä siinä löysäilyssä ei sittenkään ole mitään väärää. Ainakaan näin kesälomalla.


Äiti teki mulle ja itselleen pari päivää sitten ihanat Mojitohenkiset juomat rommista, sitruunalimpparista, mintunlehdistä ja limenpaloista. Ei olis kannattanut tehdä niistä niin hyvänmakuisia, piti nimittäin tarjota tytöillekin yhdet.
Valkosipuli-ruissipsut ja joku uusi, pehmeä valkosipulituorejuusto olivat aikas taivaallinen makuyhdistelmä, bussikuskiakaan ei saatu tainnutettua kun lähdettiin aromiemme kera valloittamaan Tamperetta..

Keine Schmerzen und keine Tränen

Oon vähän kahden vaiheilla nyt tän blogin kanssa. Toisaalta tykkään valokuvaamisesta, shoppailusta, kynsien tekemisestä, kesästä ja jäätelöstä ja jeejee, mutta onko mun elämäni sitten niin kiinnostavaa, että sen dokumentoimista on järkevää jatkaa myös täällä tylsässä kotisuomessa..?



Joka tapauksessa, "loma-arki" on normalisoitunut aika lailla samalle tasolle, kuin ennen reissuani, ei täällä nyt niin kauheasti ole mikään muuttunut.

Mä sensijaan hieman, ainakin lain silmissä.. Tampereen baaritarjontaankin oon siis tietysti ehtinyt jo pari kertaa tutustua; ekalla kerralla mun rakas leohuivini pöllittiin (hih ei hätää, H&M:ltä löytyi uusi vastaava) ja sain jonkun mystisen mustelman käteeni, tokalla kerralla 2kpl mun sandaalien koristekiviä oli vieläkin mystisemmin kadonnut (tähänkin löytyi suht. tyydyttävä ratkaisu pienellä uudelleenjärjestelyllä, sekä pikaliimalla..)

Ekan illan jälkeen jäi pieni vitutus päälle, muutenkin meno oli Saksaan verrattuna jotenkin pingottuneempi ja kaikki oli sisäänpääsymaksusta lähtien tuplasti kalliimpaa. Onneksi mulla on täällä näitä omia ihmisiä, jotka oon tuntenut kauan ja joiden seura kyllä kannustaa kaikesta kurasta huolimatta lähtemään aina uudestaan.. ;-)


Supercool metallinen rasia läksiäislahja Melanielta, jonka isällä on antiikkikauppa

Naapurin mäyris on tuskin enää ihan vauva, mutta täysin yhtä "huonosti" se käyttäytyy edelleen..

Korvikehuivi on oikeestaan vähän kivempaa materiaalia, kun se ensimmäinen. Toivottavasti tollanen solmuvärjäysjuttu on vielä IN, koska mä olen kroonisesti kykenemätön vastustamaan hienoja kolmen euron alehuiveja! (..tai ihan mitä vaan vastaavaa halpaa tavaraa..)

Äiti ja sisko lähtivät tänään maalle ja iskä huomenna Venäjälle, mä jään kotiin..hoitamaan pupua ja odottelemaan, jos mahdollinen tuleva työpaikka ilmottelisi itsestään. Ehdinhän mä tässä jo melkein 2 viikkoa katsella noita..



Mun pitäis vähän harjotella tota touhua, mutta olin taas niin laiska, että oikean käden kolme viimeistä sormea odottaa vielä käsittelyä..





Tehtiin eilen pieni päiväretki perheen kesken, tässä on Jeesus.



Vuosi oli hieno, mutta kuten sanottu, ihanaa olla taas kotona. Ei ole mitään kotoisampaa, kun katsella siskon ja iskän tappelemista kuivasta pullasta.. (Noniin nyt jälkimmäinen, joka maalailee terassilla jotain sokkeleita, soitti, että sille pitää viedä toinen kuppi kahvia. Ja tiedän tietty kokemuksesta, että sen maito pitää ensin mikrottaa, ettei kahvi jäähdy liikaa!) Kai mä tästä vien sille sen santsikupin, iskä halus nimittäin tänään vielä tarjota mulle wingsejä iltaruuaks!



Niin, eli rivien välistä olis siis toki voinut jo ymmärtää kysymyksen, mutta koska en ole nyt varma, aionko vielä jatkaa kirjoittelua, olis kiva kuulla vähän palautetta; kuopataanko tämä tähän, vai mistä aiheesta ihmiset haluaisivat lukea/katsella kuvia?

Ihan pelkästään itseäni varten en tänne ajatellut jatkossa kirjoittaa, tiedän kyllä, mitä olen milloinkin tehnyt, ja ne kuvat säilyvät kyllä koneella ilman aikaavievää siirto-pienennys-muokkaus-latausrumbaakin.. ;-)

Was soll ich sammeln hier auf dieser Welt

Pyydän anteeksi, että blogin loppuhuipennus on hieman viivästynyt. Tässä nyt kuitenkin jo reilu viikko ehditty kotiutua näin jälkeenpäin ajateltuna aika hullusta vuodesta. (Eli siis pääsin kyllä ihan suunnitelmien mukaisesti takaisin Suomeen, en ole nainut ketään Horstia ja muuttanut Hampuriin..)

Siis. Kaksi viikkoa sitten torstaina yllätin kotijoukot ja ajoin bussilla Berliinin lentokentälle perhettäni vastaan. Sieltä ajeltiin vuokra-autolla Dresdeniin, koulussa oli joku pyöräilypäivä, jonka skippasin suhteellisen surutta. Perjantaina piti vielä raahautua lyhyesti kouluun todistustenjakoon, mut kutsuttiin jopa juhlasalissa koko koulun eteen lavalle hakemaan jotain "paras-vaihtari-tai no ainoa joka viipyi kauemmin kuin 2 viikkoa-diplomia". Lauantaina 9.7. pidettiin pieni perhejuhla siellä hostperheen kotona, ja sunnuntaina iltapäivällä ajettiin porukoiden ja siskon kanssa takaisin Berliiniin.

Kuvia mulla on hävettävän vähän - Berliinistä ei ollenkaan, keskityin vaan niin sataprosenttisesti nauttimaan jälleen ajanvietosta ihan oman perheen kera. ;-)

Takaisin tultuani oon vaan käynyt moikkailemassa kavereita, siivonnut, purkanut laukkuja ja hoitanut mun uutta vaavia. Ekat päivät oli outoa olla kotona ja vieläkin monista jutuista tulee Saksa mieleen. Toisaalta taas on ollut niin paljon kaikkea tekemistä, etten ole ehtinyt mitään ylimääräistä ihmetellä. Omassa sängyssä on ihanaa nukkua, mun hostsänkyni patja kun ei ollut ihan tältä vuosikymmeneltä..






Ulkokuvat viimeiseltä koulupäivältä, viimeisessä mun kaoottinen huoneeni, jonka sisältöä on jo kohtalaisella menestyksellä yritetty tunkea matkalaukkuihin + pari kaveria, jotka pääsivät paikalle hyvästelemään!

Vuosi oli tosiaan aika tapahtuma- ja onnettomuusrikas, mutta pois sitä en kyllä vaihtaisi. Ihan syvimpiä tuntojani tai pahimpia juoruja en ole täällä yleisesti jakanut, mutta ehkä blogista toivottavasti on jonkinlaista käsitystä saanut, minkälaista Saksassa oli olla vaihdossa. Tai ainakin sitten niistä vuoden kohokohdista, jos ei muusta.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille, vastailen kyllä yhä mielelläni kysymyksiin, jos jotain jäi hampaankoloon, nyt kun vuoden tapahtumat ja saksalaiset käytännöt ovat vielä tuoreessa muistissa.. ;-)