Oh, sie ist abgehauen nach Amsterdam

Aamun enkuntunnit oli peruttu ja sen jälkeen oli matikankoe, jota en luonnollisestikaan mennyt tekemään.. Meidän itapäivän enkunryhmälle oli varattu pöytä jostain englantikahvilasta (tai teetä sieltä lähinnä sai), Neustadtista, jonne sitten junailtiin itsemme Marien kanssa, kun se oli saanut laskunsa laskettua. Kouluun en siis vääntäytynyt tänään ollenkaan. ;-)

Meidän enkunopettaja on ihana, sen peruskurssilla (eli ei siis ne, jotka aikoo kirjottaa enkun) kahvitellaan aina välillä ja joku tuo Kuchenia(=kakkua) mukanaan ja elämä on rentoa. Nyt meille tosin tuli joku yli-innokas äitiyslomalta palaaja kakkosopettajaksi, joka ottaa homman aika tosissaan niin, että kaffeetrinkenit on jäänyt viimeaikoina vähän vähemmälle.. Noh, tänään päästiin sitten jälleen onneksi kahvileipästen makuun.

Se ope muuten tarjosi mulle ja Marielle vielä kyydin kotiinkin, maksettuaan ensin meidän teet ja limpparit(!) (Ja nyt, kun tee tässä jo useamman kerran tuli puheeks: Vihaan teetä, jota mun perhe juo jokaisella iltaruualla ja yrittää vähintään joka toinen kerta saada mut juomaan mukana - joko kattamalla mulle vahingossa teemukin, tai kysymällä, josko mun tänään tekis mieli teetä.......)









ps. Täällä oli taas tänään lähemmäs 20 astetta lämmintä ja viikonlopulle luvattiin +23-24°C - pitäisköhän kaivaa bikinit esiin?!

PEINLICH

Ahahah, kuolen. Kiva kanaääni toi "hallo". Suomiaksentti puskee yleensä vähän vähemmän läpi ja virheitä löytyy muutamahh, mut paremmin ei tähän hätään onnistu ja nyt lopetan selittelyn... ..genießt lacht euch..



ps. video katkee keskeltä, en tiedä miks. Mutta kukaan ei jää kyllä mistään paitsi....

Steige ich aus

Tämä päivä oli mulle virallisesti eka kevätpäivä. Löysin nimittäin jälleen mun nahkiaistakkini eteisen kaapista päälle, (aurinkokin toki paistoi aika ihanasti pilvettömältä taivaalta koko päivän, lämpöä +15°C.) Sitten puin vielä korkkaritkin jalkaan ja kipittelin niillä pää kuudentena jalkana, nivelsiteitä uhmaten junalle vain huomatakseni, että regional bahn onkin tänään viisi minuuttia myöhässä.




Koulussa oli seminormaalia, bisnes educationissa opeteltiin kirjoittamaan vastaajaviestejä englanniksi ylös.. Hohho, ihme touhua näillä täällä välillä..




Koulun jälkeen lähdin pyörällä metsään ostamaan kirjaa. Tai siis metsän läpi kaupunkiin. Enkä vieläkään onnistunut käyttämään sitä oikeaa "sisäänkäyntiä" mun haluamalleni polulle, vaan jouduin hortoamaan siellä metsässä hetken, ennen kuin Kannenhenkel (suorin ja helpoin ja yksinkertaisin reitti) löytyi. Takaisintulomatkalla poikkesin vasta parille viimeiselle kilsalle (toiseen) metsään ja löysin itseni pyöräilemästä ympyrää. Ja sitten tiesinkin taas yhtäkkiä, missä olin ja pääsin naapurin heppa-lehmälaitumien kautta imuroimaan autoa. Villisioilta onneksi tänään säästyttiin.




Huomenna menen varmaan ratsastamaan jonkun kaverin-kaverin "se on ollu sillä tytöllä jo 15 vuotta, mut vieläkään tyttö ei pärjää sille" hepalla. Perjantaina mennään alustavasti laulamaan karaokea, lauantaina olis tiedossa 11. luokkalaisten Frühlingsparty. Viikon päästä lauantaina taas mahdollisesti jälleen nokka kohti Leipzigia :-)



Semmosta on tässä nyt lähipäivinä ollut, seuraavaks meen kattomaan, jos telkasta tulee joku katsottava leffa.. ..oon melkein jo tottunut niihin törkeisiin dubbauksiin, joilta mikään jonkun muun-, kuin saksankielinen ohjelma ei ole säästynyt.



On muuten vähän taas ristiriitaset tunnelmat täällä. Toisaalta kaikki on niin siistiä ja ihanaa, eikä yhtään tee mieli palata tylsään, kylmään Suomeen pitkästymään. Toisaalta taas kaikkia ja kaikkea on kova ikävä.. Kamalaa..



ps. Kuvat on muuten lehmiä ja juna-asemaa lukuunottamatta Neustadista. Se on tommosta aika sotkusta ja punkkarientäyteistä, mutta ihanaa aluetta. (Etenkin iltasin, sieltä löytyy kaikki hyvät baarit...) Päärautatieaseman tienoilla on superisti siistimpää ja kaikki kunnon kulttuurimestat ja hooämmät ja asialliset ostoskeskukset sijaitsee siellä liepeillä. Neustadt taas on lähinnä kirpparia, etnoruokakauppaa, tatuointiliikettä ja dönerkojua.. ;) Ahh.

Es gibt arme und reiche Schweine

En tiedä, onko nyt jo, vaiko vasta tiistai. Tää viikko on alkanut aika tylsästi, mun kalenteri näyttää taas vaihteeks aika tyhjältä.. ..viikonloppuun asti ainakin. Meillä ei ole edes yhtäkään ausfallia(=vapaatuntia) tiedossa..
En oo tottunut tämmöseen rauhallisuuteen, viimeviikolla kun oli kaikkea vähän erikoista. Tiistaina kaikki muut paitsi meidän luokka, joka kirjoitti saksankokeen, jäivät kotiin, koska opettajat lakkoilivat. Torstaina hostisä heitti mut ja veljen kouluun, koska junankuljettajat lakkoili. Tällä viikolla kaikki saavat ilmeisesti taas riittävästi liksaa, kun arki luistaa taas vanhaan malliin.
Sääkin on ihan hyvä. Ihan teepaidalla ei tarkene, mutta toppiksella tulee jo liian kuuma. Olisin halunnut laittaa tänään nahkatakin, mutten löytänyt sitä mistään. Pöh.

Tältä tylsältä päivältä ei ole nyt kuvia tiedossa, viime sunnuntailta kylläkin.
Välillä viikonloput on täällä lähinnä syömistä ja nukkumista, mutta toisinaan tää perhe saa jotain reippailukohtauksia. Herättiin siis sunnuntaina hyvissä ajoin, pakattiin parit keksit matkaevääksi ja painettiin pyöräilykypärät päähän. Viisi ja puoli tuntia oltiin yhteensä reissussa, kilometrejä kertyi 36. Ajettiin Moritzburgiin, johonkin villieläintarhaan. Aattelin ensin, että se on joku iso aidattu metsä, jonne pääsee rämpimään, etsiskeleen kiikareiden kanssa hirviä ja todistaan luonnon kiertokulkua kun kettu syö pupun, mutta se olikin ihan normi-eläintarhaan verrattava paikka ja kaikki elukat oli ihan omissa aitauksissaan... :-D



Mua on peloteltu tuolla metsässä riekkuvilla villisioilla niin kauan kun oon täällä ollut, nyt pääsin viimein näkemään niitä livenä! :-D Ihan just niin hirveitä ne oli ne emakot, kun mitä olin aatellut - possut taas oli kyllä oikein sööttejä, täytyy myöntää.


Tätä söpöläistä pääsin ihan paijaamaankin, se oli niin kesy!


Noni, siinä me nyt poseerataan, toveri kurkkii toki vaan turvallisesti sieltä aidan takaa. Meidän kampauksetkin oli ihan samikset!


Jotain olis myös voinut oppiakin, mut en mä semmosista perusta.. Piirroskuvia voi kattoa kotona kirjastakin..









ps. Tää idiootti suostu näyttään naamaansa ainoastaan, kun linssinsuojus oli jo paikoillaan, et ihan kostoks tolle pöllölle piti julkasta vielä tää viimeinen.

Wer Genüsse bereut, sollte wenigstens die Reue genießen

Postisetä toi mulle toissapäivänä "pienen" paketin, josta pääsin viimein kuorimaan mun synttärilahjani, ton kuvassa (mun sängyllä!) urakasta uupuneena retkottavan veljeni avustuksella. Nyt oon sitten D7000:n onnellinen omistaja, useamman vuoden iloisesti palvellut D40 saa pikkuhiljaa siirtyä eläkkeelle :-) Uusi vauva pääsikin heti eilen tositoimiin:



Meillä oli taas tiedossa yhen kaverin synttärit, jonne sitten illalla lähdettiin käymään. Junailin itseni kuitenkin ensin Lidlin kautta Kathalle kaupunkiin, tekemään makaroonisalaattia. Aina, kun on jotkut pippalot, joissa jotain tarjoillaan, joku tekee Nudeln- tai Kartoffelnsalatia. Tai molempia. Ja tälläkertaa se olin siis mä, joka pääsi kokkaamaan, Katha kun oli mun tullessani vielä vähän vaiheessa noiden hiustensa kanssa..
(Nuudeleista puheenollen, täällä kaikki pasta- ja spagetti- ja makaroonijutut kulkee yleisnimityksellä Nudeln. Toki voi sanoa, että pasta tai spaghetti tai makkaroni, mutta yleensä se on vaan ytimekkäästi Nudeln. Ja niitä normi-pussinuudeleita ei oikeastaan mun tuttavapiirissä syödä, poikkeuksena Chinanudeln, eli kiinalaisesta saatavat paistetut wokkinuudelit, jotka näille kyllä maistuu.. Ja sitten on myös Eiernudeln, eli munanuudelit, jotka on aika hyviä ja proteiinipitoisempia, kun tavalliset!)


Tadaa !



Syötiin Kathalla vähän BananaSplit-jätskiä, testailtiin makukokeilla makaroonien eikun Nudelien kypsyysastetta ja venailtiin Kathan poikaystävää. Kun oltiin kaikki paikalla, lähettiin junalla kohti Radebergiä. Görlitzin tai Zittaun junilla, molemmat aina raiteelta 3, pääsen niin kouluun, kotiin kun kaupunkiinkin..



Jos ei nää saksalaiset oikeen noiden pussinuudelien päälle ymmärrä, niin leipää nää osaa kyllä tehdä. Juna-asemilla on aina väh. 3 leipomokojua, voisin elää pelkillä noilla täytetyillä sänpylöillä omnom.
Ja mua ärsyttää viikonlopuissa se, etten pääse syömään meidän koulun kahvilan tomaatti-mozzarellasämpylöitä. Mun ei tarvi enää edes sanoa sille keittäjätädille mitään, lyön vaan kolikot tiskiin. Jos haluunkin kinkku-juustoa, (ok, koitin kerran, mut tuli heti tomaattia ikävä. Ja mozzarellaa.) mun täytyy olla nopea, ettei se ehdi lyödä väärää hintaa kassakoneeseen.



Ennen synttäreitä poikettiin vielä Netto Marken Discountissa (kukaan ei kuitenkaan sano että Marken tai Discount) hakemassa vähän juotavaa. Valikoimassa on yleensä kaljaa, Bier-Mix-Getränkejä, Sektiä, viinejä ja väkeviä. Siideriä on ehkä yhtä sorttia, jos sitäkään, kaljasekotukset ajaa saman asian. Vaikka niitä saa kaikissa hedelmän ja kolan ja minkälie energiajuoman maussa, mun mielestä niistä paistaa silti liikaa läpi kaljan aromit.. Yhh. Löydettiin kuitenkin jotain Breezerihenkisiä cocktaileja, joita kokeiltiin ja jotka maistu aika hyviltä, kun ei oikein (Kathan poikaystävää, joka ei voinut olla ostamatta muutamaa 25sentin kaljapulloa, lukuun ottamatta) olla oluen ystäviä..


Katha uhkaili jo tuhoavansa sen meidän tekemän salaatin omin nokkinensa, joten suunnattiin Friederikelle. Välillä synttärijuhlat on ollut semmosta perus tanssimista/syöpöttelyä/juopottelua, Friedelillä paikalla oli kuitenkin jokunen sen kuudesta sisaruksesta (nuorimmaiset ehkä siinä 6-vuotiaita) ja vanhemmat, eikä musiikki ollut niin pääroolissa, tanssilattiasta puhumattakaan. Leikittiin jotain ihme seuraleikkiä ja tapeltiin siitä, kumpi; Amaretto-Apfel vai Amaretto-Kirsch maistuu paremmalta.. (Omena!) Yhden ilotulitteen ja pari kissanpieruakin ne oli ilmeisesti uudelta vuodelta säästänyt, jotka käytiin pihalla ampumassa :-D Tunnelma oli vaihteeksi rauhallinen ja mukavan lämminhenkinen, meidän salaattikulhokin nuoltiin viimeistä hippusta myöten tyhjäksi..



Friedelin talossa lenteli myös noita hulluja kanarialintuja vapaana, jotka ei ilmeisesti karkaa, vaikka ikkunaa pitäiskin auki! Välillä ne kuulemma kakkii olohuoneen laatotukselle, mut ei näyttänyt ketään ihan ylitsepääsemättömästi haittaavan :-D

Ihr seid so süß :)))

Nyt meen pelastamaan mun vauvani hukkumiselta, toi veli nimittäin kuvailee tossa vieressä mun uudella kamerallani limasia hammasrautojaan.. D: Se on nyt kaks tuntia kertonut, kuinka se jo iloitsee siitä yhdestä pakastepizzasta keittiössä, jonka se haluaa syödä illalliseks - ehkä alkais pikku hiljaa olla aika..

Besser nun als nie

Tässä taas on viikko vierähtänyt ihan pimennossa ja uuskin alkanut. En vaan voinut tulla tänne toissaviikolla itkemään loman loppumista, kun se siellä Suomessa vasta alkoi. Eh, tai sitten vaan myönnän suoraan, että oon ollut laiska..
Jedenfalls, nyt sain kuitenkin otettua itseäni niskasta kiinni, joten pienoista kuvaspämmiä taas luvassa mun tän vuoden hiihtolomaseikkailuistani, viikolta numero 2!

Täällä menee muuten lomat siis sillä tavalla, että syksyllä ja talvella on kahden viikon lomat, joululoma on n. 10 päivää. Lukuvuosi on pätkäisty talviloman alusta ja silloin saadaan todistukset, lukujärjestys tosin pysyy samana läpi vuoden. Toinen todistus tulee sitten kesällä, kun suomalaisen silmissä aikas harvinaisen skrupunen kesäloma alkaa, 11.7.

Lähdettiin perheen kanssa maanantaina aamulla ajelemaan kohti Länsi-Saksaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Essen, jossa käytiin syömässä (:D) vähän välipalaa ja kierrettiin lyhyesti keskustassa.



Syömingeistä jatkettiin jonkun pikkukylän kautta kohti toista pikkukylää, johonkin Aachenin kupeeseen. Neljä ekaa yötä vietin WaldHotellissa, kuorsaavan veljeni vieressä epämukavalla, vaikkakin leveällä vuodesohvalla. Noo, pääsin sentään saunomaan ja 10 metrin uima-allaskin löytyi!




Metsähotellista tehtiin joka päivä pieni päivätrippi. Käytiin Belgiassa, jossa ruokalista oli ranskaksi, eikä kukaan puhunut saksaa rajan välittömästä läheisyydestä huolimatta.





Sadepäivänä käytiin vanhassa pääkaupungissa, Bonnissa, taidemuseossa (...), toisena päivänä Aachenissa shoppailemassa. Aachenista ajettiin takaisintulomatkalla Hollannin läpi hotellille. Hollannin rajan jälkeen talot muuttuivat hieman erilaisiksi, yritin bongailla tulppaaneja ja puukenkiä, mutta jouduin tyytymään muutamaan tuulimyllyyn. Pyöräkaupat, -tiet ja pyöräilijät lisääntyivät 130 prosentilla..



Perjantaina jätettiin sauna ja karautettiin kohti Kölniä. Viimeiset kaksi päivää hujahtivat nopeasti Kölner Domiin kavutessa ja paikallista GINATRICOTIA tyhjentäessä. Olin siinä uskossa, ettei Saksassa ole GT:n liikkeitä, joten Köln yllätti ainakin siinä suhteessa iloisesti! (Niin joo, siis se kirkko oli kans tosi cool) ;-D
Muutenkin tykkäsin Kölnistä, siellä oli jotenkin ihanan paljon Los. Onhan se toki miljoonalla asukkaallaan puolet Dresdeniä isompikin..




Hostveljen piti päästä kattomaan fudista, joten käytiin jonkun ihmeellisen designmäkärin kautta todistamassa Freiburgin täpärä tappio Kölniä vastaan. Lucas Podolski laukoi matsin ainoan maalin ehkä toiseksi viimeisellä peliminuutilla, siitäkös yleisö repesi..eikä veljeäkään meinannut saada kulumallakaan kotimatkalle..