KÖLNI

Eiliseltäkin päivältä mulla olis muutama kuva, juhlittiin nimittäin veljen "rippijuhlaa", mutta laitetaan nyt nää vanhemmat ensin..

Lentelin siis viime sunnuntaina ihan keskenäni Dresdenistä Kölniin, punkkaamaan italialaisen vaihtarikaverini Francescan luokse ja moikkaamaan paikalle päässeitä muitakin vaihtokamuja.




Sunnuntai-iltana Berliinissä asustava Liz ja Francesca olivat mua Kölnin Hauptbahnhofilla vastassa. Käytettiin siinä puolituntinen halailussa ja matkatavarasäilytyksen kanssa tapellessa, ja kun mun kassini oli onnellisesti lukkojen takana, lähdettiin viilettämään Kölnin yöhön.. :-D Suunnitelmat ei olleet ihan selvät, ainakaan mulle, mutta löydettiin sitten pienen metro- ja ratikkaseikkailun jälkeen itsemme puistosta syömästä tähän astisen historian parhaiten maustettuja grillipihvejä. (Saattoi ehkä johtua orastavasta nälästä tai sitten vodkacolan aiheuttamasta pikkusuolaisen tarpeesta..) Kölnin päärautikselta on parinkymmenen minuutin juna- ja toisessa päässä sitten samanpituinen kävelymatka Fransescan hostkotiin, joten nukkumaan päästiin siinä neljän pintaan.

Noo, ihan pirteänä me silti maanantai-aamuna löydettiin jälleen tiemme yhdeksitoista takaisin sinne päärautatieasemalle ja Starbucksiin, jonne sitten ilmaantuivat loputkin tyypit. (Kuvamateriaali alkaa siis syystä tai toisesta vasta tältä päivältä!)






Sää oli ihan huippu, joten kierrettiin vaan koko päivä ympäriinsä. Innostuttiin, kun Fransesca kertoi, että Rheinin rannalla on semmonen kiertävä Tivoli tms, (mikä meillä on itseasiassa Dresdenissä kanssa) ja sinnehän piti sitten tietty päästä. Mentiin ihan ekana johonkin ihan sairaaseen pääalaspäin-kieputtimeen, johon mäkin sitten pienistä ennakkoluuloista huolimatta suostuin ryhmän painostuksesta mukaan.




Seuraava laite näytti ihan yhtä lupaavalta. Ongelmana vaan oli, että kaks henkilökuntapoikaa päätti ajaa mukana sillä seurauksella, että laitteen pyörittäjä pisti meidät kieppumaan suoraan kaks kertaa putkeen. Siinä vaiheessa alkoi vähän huolestuttaa, kun Liz ilmoitti, että sen aamupalat tulee ihan just väärästä päästä ulos..

..ja koska Fransescalla meni ihan yhtä kehnosti, jouduttiin hetki tasoittelemaan olotiloja nurmikkopäikkäreillä.





Käytiin hakemassa vähän purtavia ja juoruiltiin mm. hostperheiden outouksista.. Fransescalla on esim. ihan erilainen perhe kun mulla, olin ihan ihmeissäni, miten välinpitämättömästi ne sitä kohtelee.. Se ei kysele mistään menoistaan, tekee vaan niinkun kaikki muutkin perheenjäsenet ja katoaa yhtäkkiä (mahdollisesti ilmoittamatta) kun siltä tuntuu. Ne ei kuulemma syö ikinä yhdessä tai puuhaa mitään muutakaan perheen kesken - musta taas tuntuu, että iskee stressi, jos en ole puoli seitsemältä iltapalapöydässä...puhumattakaan niistä kymmenistä museoreissuista tai kiertoajeluista, joissa mua on käytetty..




Kuvia on valitettavasti vaan maanantailta, mutta eiköhän noi tähän hätään riitä! Lähtöpäivä oli sitäpaitsi sateinen.. (Se ei tosin haitannut, ajettiin nimittäin bussilla ostoskeskukseen koko päiväksi ja kun lähdin sieltä sitten suoriutumaan kentälle, ei enää satanut. Ja Dresdenissä pilkahteli taas vähän aurinko!) ;)

ps. Mun hostveljee huvittaa, kun me laitetaan kuulemma joka sanan loppuun "i". Niinku Berlin = Berliini, Hamburg = Hampuri ja niitä muita esimerkkejä mulle ei just nyt tuukaan mieleen. Mutta siis noi ei ollu ainoot! Ja se oli kans hassua, kun veli kehitteli sitten jotain omia "i"-loppuisia sanojaan. Mut niitäkään en enää muista.. heha.

Dieses heidnische, scheißverfickte Kackvieh

Mun oloni oli tänään aamulla jälleen suht normaali, Lidlille ei siis lähde haastetta ja päiväkin lähti ihan odotetusti käyntiin. (Lukuunottamatta tietty sitä, että heräsin niiden torstai-perjantai-yön viidentoista tunnin unien jälkeen tänään ihan oma-aloitteisesti jo puoli kahdeksalta..)

Jotain taas hilluin koko aamupäivän niin keskittyneesti tekemässä - piknikpizzan leipomisessa ei pitäis ihan hirveen montaa tuntia mennä - että lähdin asemalle puolta tuntia myöhemmin, kun oli tarkotus..

Kathan ja Flon synttäripiknikki ei onneks ollut kuitenkaan vielä ihan täydessä loistossa, kun paikan päälle pääsin, joten ehdin ihan hyvin todistamaan sitä tärkeintä, eli booliämpärin valmistusta. Dresdenin Großer Garten vaikutti aika leppoisalta paikalta, vehreää oli ainakin jo! Ihan vieressä on myös eläintarha, jonka meteli vähän säikäytti ensikertalaisen, kun puiston tiheät kasvikset piilottavat tarhan aika tehokkaasti. Onneks mulle kuitenkin kerrottiin, että puiden takana on vaan tyttö- ja poikanorsujen yhteisaitaus, niin selvisi senkin mökän lähde sitten..

Tiiän, että meuhkaan taas tosta säästä, mutta musta se on vaan niin taivaallista, että voin pääsiäisenä valittaa shortseissa ja topissa, että mulla on kuuma!




Siinä sitten tsillattiin ja tuhottiin suorastaan aika söpö synttärikakku, asianmukaisesti molempien päivänsankarien yhteiskuvalla varustettuna.



Kun oltiin lepäilty riittävästi, maalailtiin (tai ei kaikki, mutta mää ainakin olin ihan innolla pensseli kourassa) vähän pääsiäismunia.


Maalausurakan päätyttyä päivänsankarit katosi hetkeksi, jonka jälkeen alkoi kahden tiimin jännittävä pääsiäispakettienetsintäkamppailu. Eniten paketteja löytäneelle joukkueelle oli luvassa palkinto - siis vielä niiden löytyneiden munien ja karkkien jatkoksi.


Tässä tarvotaan juuri pöpeliköstä takaisin leiriin, vielä onnellisen tietämättömänä siitä, että molemmat joukkueet olivat löytäneet kumpikin tismalleen yhtä monta noita paketteja.. Noh, tasapelistä piittaamaton palkintopullo Vodkaa pistettiin ensin hetkeksi kiertoon, ja kun kellekään ei enää raakana uponnut, sen tie päättyi onnellisesti booliämpäriin.



En tietenkään ole vielä aloittanut pakkaamista, kun huomenna olis tosiaan tarkoituksena sinne Kölniin lennellä, että yön suunnitelmat ovatkin sitten sitämyöten selvät..

Es ist das Osterfest alljährlich für den Hasen recht beschwerlich

Täällä on aloteltu pitkäperjantaita Lidlin kinkkujuustosalaatti-ruokamyrkytyksestä toipuessa. Oon just tällanen hyvä koululainen: viimesen koulupäivän viimesellä tunnilla alkaa mahassa kiertää silleen, että loppuilta menee sängynpohjalla.. Tänään oli tarkotus lähteä perheen kanssa wandern (= vähän reilummalle metsävaellukselle) mutta koska mun olo ei oo tosiaan ihan vielä täysin viiden tähden arvonen, jäätiin kotosalle nauttimaan koleasta +26°C pääsiäissäästä, kokkaamaan tuoretta parsaa ja värjäilemään pääsiäismunia.

Lauantaina mut on kutsuttu puistopiknikille jatkamaan pääsiäismunailua ja juhlimaan synttäreitä - jos mua vielä huomenna heikottaa, lähetän Lidlille jonkun haasteen! Sunnuntaina mennään hostmummon kanssa ravintolalounaalle ja illalla lennän kolmeksi yöksi Kölniin moikkaamaan muutamaa vaihtarikaveria - ei siis tosiaan tekis yhtään mieli kipeillä! ;-)




Onhan noi aika pirteitä noi oikeet munat, mut mun suklaamunahammastakin vähän kolottais.. Monissa saksalaisissa perheissä pääsiäinen on kyllä kuulemma ihan jouluun verrattava juhla, saadaan lahjoja ja makeisia ja sitä rataa, että ehkä mä vielä niitten kindereidenkin makuun pääsen! Mun perhe ei siis usko Jumalaan, mutta kummasti nää näköjään silti pääsiäistä juhlii, viime vuonna veli oli saanut pääsiäislahjaksi takin.. :-D Hullua.


(Toi peukalo on ihan väkisin tungettava ihan joka kuvaan..)



Kysyin veljeltä, että uskooko se Jumalaan ja vastaus kuului, että se on sille ihan *** sama. Sanoin, että kiitos Jeesuksen, sen ei tänään tarvinut mennä kouluun, johon se tokaisi, että ihan mielelläänhän se olisi tänään sen kahdeksan tuntia koulussa istunut. Tylsyyksissään se sitten kävi penkomassa jostain suurennuslasin ja alkoi kärvennellä viattomia muurahaisia...ehkä se koulu ei olis ollutkaan yhtään tyhmempi ajatus..




ps. Nyt, kun tässä ton veljen älynlahjoja kerta alettiin kyseenalaistaa, niin dissataan nyt sitten vähän sen valokuvaustaitojakin.. Hostisä käski sen ottaa kuva mun hehkeistä pihakengistäni, ja sehän teki työtä käskettyä:



Nojaa, en tietty tiedä, olisko mun naama tänään ollutkaan niin kauhean hehkeetä katseltavaa..tai sitten toi veli vaan taitaa piilovittuilun.. :-D

Ich hab den ganzen Weihnachtsmann gegessen

Täällä on eletty taas aika lepposissa kevättunnelmissa. Tänä aamuna oli jo kello kuuden pintaan 13C°, joten lämmöstähän täällä on tänäänkin päästy nauttimaan.. Piti ihan heittää shortsit jalkaan (oho, siis riisua sukkikset, heh) kun pääsin kotiin. Tuntuu, että hehkutan näitä lämpötiloja kokoajan ja kaikille, mut oon vaan niin fiiliksissä, kun ei tarvi palella!



Täällä on muutenkin jo kaikki kevätkukat ihan loistossaan ja jos ei kukat tuo väriä, niin ainakin nää saksalaisten pääsiäiskoristeet hoitaa sitten homman kotiin.. Lähes jokasesta pihasta voi paikantaa vähintään yhden puun täynnä pääsiäismunakilluttimia, tolleen joulukuusi-tyyliin - mahdollista on tietty myös vähän hardcorempikin hifistely.. Mun mielestä noi munat oli aluks ihan korneja, mut nyt oon tottunut niihin ja ne on jopa aika piristäviä. Ton mangustin(?) kohdalla menee valitettavasti kyllä jo raja..



Sandy ja "täähän ei sit päädy mihinkään internettiin"-ilme.
Schnuggi ;)




Tänään mä rohkaistuin myös kirjottamaan bilsan kirjallisen tuntikuulustelun. En ollut tietysti yhtään lukenut, enkä muutenkaan ehtinyt tehä puoliakaan tehtävistä, mutta kyllä mä jotain osasin. Tiesin heti, että Speicheldrüse on sylkirauhanen ja että Darm on suoli, kun niitä oli jo senverta tunneilla jauhettu!

Suurimmassa osassa aineita mun on ollut aika vaikea saada semmosta kokonaiskäsitystä aihealueista, etenkin, koska alussa olin aika ulapalla tuntien sisällöstä. Sittemmin oon tajunnut, että tää koko systeemi on oikeastikin paljon sekavampi, kun mitä meillä. Opetussuunnitelmat muuttuvat kuulemma niin usein, etteivät oppikirjat pysy perässä, joten kirjoja luetaan vain satunnaisesti ja silloinkin sivut heitetään varmaan arvalla. Siihen ei siis voi yhtään tukea, että lukee sisällysluettelon ja seurailee siitä sitten kappaleita järjestyksessä. Sen sijaan saadaan aina ihan pimeet pinkat kaikkia monisteita, jotka nekin on fonttien perusteella kiskottu ihan eri lähteistä.



Tän päivän ruokavalinnoissani mä en valitettavasti sitten enää ollut niin rohkea.. Mun ei tarvi kun mennä meidän koulun keittäjän eteen niin se jo kiikuttaa mulle tomaatti-mozzarellasämpylän. Kerran sillä tädillä ei ollut vielä muita, kun kinkku-juustosämpylöitä ja sen päivän jälkeen mä vannoin, etten tee mitään tommosia syrjähyppyjä enää! :-(



ps. kiinnittäkää kaikki tosipaljon huomioo mun rokki-niittishortseihin, juoksin nimittäin noiden niittien perässä oikeesti ympäri kaupunkia. (Lopputulos = sain kaverilta sen vanhan, katkenneen niittivyön, joka osoittautu ihan täydelliseks..)