Die Perfektion der besten Art und Weise

Eilen oli suht äksönintäyteinen päivä. Olin koulussa ja heppailemassa jeejee ja illalla mentiin naapurin nuorisoklubille grillaamaan. En edes alunperin ottanut kameraa mukaan, mutta siinä sitten illan pimetessä kävin sen kotoa hakemassa. Todistusaineistoa..






Näin paljon mua täällä arvostetaan

Tänään mä en olekaan sitten saanut yhtään, siis en yhtään mitään aikaseksi. No okei, ollaan me kokattu veljen kanssa kanaa cordon bleu. Niin ja kyllä mä leikin vähän vesimelonilla joku 5min ja luin 2 sivua kirjaa. Muuten en sitten tiedäkään, mihin ne loput tunnit on kadonneet. Mun hostvanhemmat ovat vieläpä koko viikonlopun poissa, että tässähän olis teoriassa voinut kehitellä jotain..ei väkisin..




Radebergin olutpanimolla olis parasta aikaa ollut jotkut festit, mutta en millään jaksanut raahautua suihkuun, saatika sitten toiseen kylään juomaan pahaa kaljaa. Huhhu, 2min kävelyä junalle, 4min junamatka ja 2min kävelyä junalta panimolle. Aika rasittavaa. Liian rasittavaa.

ps. hieno juttu se MM-hokikulta tietty oli, mutta kyllä tää paitaakin koristava ilosanoma Dynamo Dresdenin noususta jalkapallon 3. liigasta 2. liigaan vetää hei voiton. Ei mulla vaan oo mitään Mikael Granlund-vaatteita, haloo.


Tätä siis tuuletettiin vielä useamman nukutun yönkin jälkeen tänään niin, ettei kameran tarkennukset ihan pysyneet perässä..tai kuvaaja(?)

Denn ich hab noch was vor

Perjantaina 13 päivä mun koulukaverini juhli poikaystävänsä kanssa puolivuotispäivää tai jotain, joten päätettiin sitten lähteä porukalla Tsekkeihin syömään illallista. Mut tultiin siinä seiskan aikoihin hakemaan ja siitä sitten lähdettiin parikymppisen kuskin kyydissä ajelemaan ainakin neljää sataa jotain mäkisiä pikkuteitä, just niinkun äiti aina ohjeistaa..

Reilun puolen tunnin päästä päättelin liikennemerkeistä, että raja oli ylitetty. Olishan sen voinut toki maisemistakin arvata: Saksan puolella talot oli vielä asiallisia ja normaaleja ja kadut siistejä, rajan takana rappaukset alkoi yhtäkkiä heti repsottaa ja kengurubensa lisääntyi puolella..

Kun oltiin päästy perille, kaarrettiin ensin jonkun epämääräisen kioskin pihalle ja ostettiin tupakkaa. Verotus ei ole ihan samaa settiä Saksan kanssa, askit irtosi puolet halvemmalla ja ne epämääräistä kioskiakin epämääräisemmät myyjät jakeli vielä sytkäreitä ja kaljaa kahdeksankympin ostosten kaupanpäällisiksi. Tommosen palvelun (ja tietty hintojen) jälkeen ei sitten enää epämääräisyys paljon lasissa painanut.. Kun auto oli tankattu (myöskin Tsekeissä jonkun verran halvemmalla menovedellä,) päästiin jatkamaan ruokapaikkaan.

Ruokalista oli hienosti ymmärrettävästi käännetty saksan kielelle, mutta hinnat oli mun päänmenokseni jätetty tsekin rahoiksi. Siinä hetken pähkäilin, että mitä sitä uskaltaa tilata, jotta rahat varmasti riittää. Ei auttanut kun ottaa riski, ja tilasin sitten joukon jatkona jonkun vadelmacocktailin, (jota ei muuten siltä listalta löytynyt - sisältö jäi siis jälleen kerran määrittelemättömäksi), kahden kanapihvin annoksen lisukkeineen ja vielä toisenkin cocktailin. Tästä järkyttävästä syöpöttelyjuopottelusta maksoin hikiset 9 euroa, yhteensä meidän viisihenkinen porukka kittasi kaljaa ja XXL-Schnitzeleitä neljälläkymmenellä eurolla.

Ja jotta reissu jäi totaaliseksi menestykseksi, pääsin vielä todistamaan reaaliajassa Suomen legendaarisen maalin venäjäpelissä! (Ok, no ei nyt liioitella - Mertarannan selostus toki puuttui..)

Toivotaan, ettei mun tarvi taas ottaa suunnaksi Tsekkejä - eli että Saksan telkku näyttää pelin; se vuoden -95 myytti vois nyt vihdoin uusiutua! Näkis saksalaisetkin, mistä puusta meidät on veistetty..

Tutkimus: Raha tekee sittenkin onnelliseksi!

Aattelin skipata ne lauantain kuvat ja siirtyä nyt suoraan viime sunnuntaille ja viimeisen lomapäivän kuville. Tiiän siis kyllä, että tänään on jo keskiviikko, mutta laiska mikä laiska..

Meidät oltiin siis silloin sunnuntaina kutsuttu yhdeksitoista yhdelle tän mun alueeni toisista vaihtareista. Sen hostvanhemmat omistaa jonkun kukkakasvattamo-puutarhan-mikskä-niitä-nyt-ikinä-kutsutaan, jossa oli avoimien ovien päivä pelargonioidenostomahdollisuuksineen, grilli- ja jätskikojuineen ja viisvuotiaiden cheerleadingesityksineen. Sen pojan hostisä kierrätti meitä myös vähän ympäri tarhaansa ja kertoili samalla intohimoisesti kukkasistaan :-D Pääsin mm. haistelemaan suklaantuoksuista (mutta aika mitäänsanomatonta) rusehtavaa kukkasta ja käyttämään henkilökuntavessaa!

Kun rehuja alkoi kasvaa korvista, sen vaihtaripojan hostisovanhemmat jatkoi meidän Meißentouria vei meidät tutustumaan (maailman)kuuluun Meissenin posliinitehtaaseen.




No ei oo hiukset hyvin, eikä silmätkään, oli vähän tuulista.. Ja aurinkoista.. Mutta kukkia sinne mentiinkin katsomaan, ne oli sentään aika ihanan kauniita!


Tyhmät penskat seiso edessä, kun koitin ottaa kuvaa maailmanhistorian mullistavimmasta keksinnöstä.. Hot! Fast! Fresh! Ja mä kun menin ja kallistuin kuitenkin sen jätskikojun puoleen - siellä ei sentään tarvinnut ite pidellä tötteröä ja katsoa kun puolet herkuista sinkoilee maahan..


Äiti, kun en oo äitienpäivänä siellä tuomassa sulle kukkia, niin voisit mun mielestä tulostaa tän, ruiskia siihen jotain parfyymia ja kuvitella että se on aito..


Sitten tää pikkulehtinen vihreä oli mun mielestä kauhean söpöä! Tunnelmaa vaan vähän latisti, kun kuulin, että sen nimi on saksaks hautausmaaruoho tai joku vastaava.. Just.



Sitten siirryttiin siis sinne Meissenin posliinitehtaalle. Ihan pervoa touhua, noiden figuurien hinnat oli täysin abstrakteja. Ei mua ainakaan kirpasis maksaa tommosesta ruskeesta klöntistä viittäsataa euroa.


Tai tämmönen edullinen sammakko. Hei 500 euron kertaostoksesta olis saanut satkun etukupongin! Sen olis sitten voinut sijoittaa vaikka ton vaimoon!



Blingblingiä ei siis puuttunut - paitsi bloggaajasta.. Toi hinnalla pilattu rannekoru oli kyllä ihan siisti!




Siellä tädit pipersi, joku oli myös ollut niinkin kätevä, että oli pyöräyttänyt tommosen modernin teekannun - tässä seuraavaa viikkorahaa odotellessa. Ainiin, enhän mä pidä teestä. Hitsi.

Eikä tässä vielä kaikki - posliinitehtaan jälkeen kierrettiin vielä vähän Meißenin keskustaa. Mua ei ehkä olis enää kovin suurta kiertokävelyä huvittanut tehdä, alkoi jo nimittäin vähän näännyttää, (kuten varmaan lukijoitakin kohta tässä kuvatulvassa) mutta siitäkin selvittiin. (Ainakin autolle asti, kotimatkasta ei muistikuvia.)




Ruokahuoltokaan ei oikeen illasta enää pelannut veljen toivomalla tavalla, mutta kyllä se tosta sitten noutopizzan voimin ylös saatiin, että päästiin kotiin iltapalalle!