Auf Wiedersehen, Speyer!

Iiks, eilen aamulla koitti vihdoin SE hetki, kun pääsin (täpötäyden matkalaukun pahoinpitelyn jälkeen) sulloutumaan junaan kohti Dresdeniä! Kuuden tunnin junamatka kuulosti painajaiselta, mutta suhteellisen äkkiä se vilahti torkkuessa ja maisemia katsellessa. Soft-landing-campin ihmisiä tulee kyllä oikeesti ikävä, miten sitä ehtiikin tulla noin läheisiksi ventovieraiden kanssa, kun aikaa tutustumiseenkin on vaan viikko.. Speyerin seikkailut ton jengin kanssa ei kyllä ihan heti unohdu! :-)

Nyt mä olen purkanut tavarani, kierrellyt vähän taloa ja lähimaastoja ja koettanut kotiutua parhaani mukaan. :-) Perhe vaikuttaa älyttömän mukavalta ja ymmärtäväiseltä, vaikka vähintään puolet puheesta meneekin yleensä yli mun osaamiseni ja ymmärrykseni.. Kovin hurjaa kulttuurishokkia en kuitenkaan ole toistaiseksi kokenut; aamupalalla leivän päällä syödään hilloa/nutellaa tomaatin tai kurkun sijaan, näiden "stilles wasser" sisältää aina vähän kuplia ja koulupäivä alkaa niinkin epäinhimilliseen aikaan kun 7:30, mutta noihin nyt tottuu varmasti alta aikayksikön! :-D

Kuvia täältä ympäristöstä valitettavasti vasta pikkasen myöhemmin, vielä en ole kameraa pahemmin mukana raahannut.. ;-)

Heidelberg

Täällä olis kyllä niin paljon kuvattavaa, että huh. Postauksia vois tehdä vaikka joka tunti, eikä materiaali loppuis kesken :-D

Tänään puolestaan lähdettiin heti aamusta käppäilemään juna-asemalle. Siellä sitten kökötettiin ja vaihdettiin pari kertaa junaa, kunnes saavuttiin Heidelbergiin. Ilma oli koko aamun suht sateinen ja viileä, kun päästiin takaisin junaan ja paluumatkalle, helleaalto jatkui ja aurinko alkoi paistaa. Tyypillistä!



Asemalla opettajamme Bernt "Bernie" esitteli vähän saksalaista junasysteemiä..








Päästiin me sitten viimein sinne Heidelbergiinkin asti! Ensin kiivettiin Filosofikatua ylös vuorenrinteelle, ja sitten taas alas takaisin kaupunkiin. Alas päästyämme omistauduin täysin shoppailulle ja syömingeille, joten kuvat loppuvat nyt tähän ;-)

Nyt mun on aivan pakko taas kaatua sänkyyn, viime yönä en ehtinyt kamalasti nukkua, joten nyt pitää vähän kiriä taas!

Endlich Deutschland!

Noniiin, nyt on päästy soft-landing campin hotellille, käännetty koko matkalaukku ympäri tavaroiden perässä, kierrelty (helteisessä) Speyerissä, opiskeltu vähän saksaa, tutustuttu uusiin ihmisiin ja mitäköhän vielä. Nettiyhteyskin saatiin tänään pelaamaan hotellin aulassa, jonne kaikki ryntäsivät läppäreidensä kera ensimmäisen illan karmaisevan internetittömyyden jäljiltä hysteerisinä! ;-)


(Kuten kuva paljastaa, erittäin uupuuneena) lähdin siis perjantai-aamuna Pirkkalan lentokentältä, 6:15 koneella. Helsingin vaihto meni varsinaisen lunkisti, Frankfurtissa nappasin Bertan kainaloon, etsin vastaanottajat ja hengailin italialaistyttöjen kanssa venailemassa loppuja vaihtareita.




Täällä Speyerissä on tosiaankin ollut todella kuuma. Onneksi Jeesus lahjoitti meille virkistävät omenat mummeleiden välityksellä.


Ainakin täällä Speyerissä talot on paljon söpömpiä kun Suomessa!




Meidät vietiin torille, jossa piti etsiä jotain mahdollisimman outoa, kysyä mitä se on ja ottaa kirjoitusasu selville. Herrat tässä kysyivät, aionko ottaa heistä kuvan, enkä kehdannut sitten olla ottamatta.. Sedät osoittautui kuvan jälkeen oikein iloisiksi, myyjäsetä lahjoitti mulle vielä mantelipikkuleivänkin ennen kun jatkoin matkaa.




Italialaistytöt jakaa kyllä tunteella ympärilleen energiaa, puhetta ja kädenhuitaisuja ;-) Niin kuka näistä siis on se suomalainen..?

Feeling twenty-two, acting seventeen

Mä en tiedä mitä mä teen vielä puoli yhdeltä hereillä, koska sängystä pitäis nousta siinä neljän maissa aamuyöstä. Aikaisemmin päivällä ei tuntunut missään, eikä vielä silloinkaan, kun muutama tunti sitten tapettiin perheen kanssa ylläoleva kasa rapuja, mutta nyt alkaa lähtö tosiaankin kuumotella!

Lennän 6:15 koneella Pirkkalasta Helsinkiin ja Helsingistä sitten 8:20 koneella Frankfurtiin. Meillä on ensin yhdeksän päivän Soft-landing camp, joten varsinaiseen perheeseen pääsen sitten 1.9. Leirillä tiedossa kai ainakin retkeilyä, kiertoajelua, runsaasti saksantunteja, sekä uusiin ihmisiin tutustumista! :-)

Nyt mun on varmaan pakko yrittää rauhottua, ja koittaa vaikka heittää vähän unta palloon.. Lähden muuten ihan muumiona matkaan :-D



Tschüss!

When you're close to tears remember

Jaiks, enää kolme yötä lähtöön! Mä en ole tässä juurikaan tehnyt muuta kun vaellellut kotona ihan haikeana, pessyt pyykkiä ja tunkenut raivolla kaikkia ei-tätä-voi-kotiin-jättää -vaatteita Bertan uumeniin. Pakkaaminen on oikeesti ihan sadistista touhua, etenkin kenkien kanssa oon aivan epätoivoinen! Sama kun pistäisi äidin valitsemaan lapsistaan rakkaimmat..

Onnistuin eilen myös sopivasti hommaamaan vasempaan silmääni silmätulehduksen. Silmä on ollut vähän valonarka, joten oon joutunut kulkemaan tommoset naurettavat plehat päässä jotka ei edes sovi mulle yhtään.. :-( Myös silmälasit on ärsyttävät, enkä millään jaksaisi käyttää niitä, joka tarkottaa sitä, että kuljen nyt pelkän oikean piilarin voimin. Miinustahan mulla on se about 6 molemmissa silmissä, että ihan huipputarkkaa toi näkeminen ei tällähetkellä ole.. :-D

I'm going down on my, on my knees for you

Tänä aamuna kun sain itseni ylös, pääsin heti leipomispuuhiin. Illalla kummitäti tuli hyvästelemään mua ennen reissua, grillattiin, istuttiin ulkona ja nautiskeltiin jälkkäriksi mun tekemääni Key Lime piirasta.

Myöhemmin mä kävin vielä kaupungissa moikkaamassa paria kaveria. Hellulla on nyt aamulla aikaisin lähtö jenkkilään, ja mullakin jäljellä enää viisi päivää! Yhyy mulla tulee kaikkia ikävä!

Nyt mä taidan vielä renklata hetken mun uutta Samsungia, ennen kun painun nukkumaan. Sain viime jouluna Nokian 5530:n, jossa oli alusta lähtien jotain häikkää ja joka räjähti pari päivää sitten ihan totaalisesti käsiin. Mulla on aina ollut Nokia, enkä osaa (saatika tykkää) yhtään käyttää mitään muuta. Toi Samsung on aivan kökkö, mutta se on nyt ollut mulla vasta pari päivää, että ehkä meidän yhteistyö tästä kohta alkaa pelittää..