Ohh Mensch

Pahoittelut jälleen hiljaiselosta, ei vaan ole taas ollut ihan silkkaa voitontanssia tämä elämä tässä viimeaikoina..

Kun olin pieni ja murehdin jotain asiaa, me tehtiin aina äidin kanssa lista, mitkä asiat elämässä on hyvin ja mitkä huonosti. Aina sain huomata, että niitä hyviä asioita oli loppujen lopuksi paljon enemmän, eikä sitten tuntunutkaan enää niin pahalta. Ajattelin käyttää samaa taktiikkaa ja listailin vähän puolin ja toisin näitä "kokemuksiani" ylös, mutta en sitten tiedä, kuinka menestyksellinen mun yhteenvedostani piristymisen kannalta tuli..

Alotetaan tämmösistä ei ehkä niin elämäkuolemavakavista, mutta sitäkin ärsyttävemmistä; oon kadottanut parin viikon aikana 2, siis KAKSI Nokian kosketusnäyttöpuhelinta. Hätiin hain Mediamarktista Samsungin 19 euron palikkamallin, jota voi tietenkin käyttää vaan saksaksi ja joka ehdottelee jotain epämääräisiä (mm. ß- ja ü-)kirjaimia, kun sillä koittaa laittaa tekstaria.

Lisäksi mun läppärini oma hiiri on syönyt jotain pölyä, eikä siinä toimi klikkaus. Onneksi sain pummittua veljeltä lainahiiren, olisin todennäköisesti seonnut muuten..



Sitten olin tietysti pienessä onnettomuudessa reilu viikko sitten, mut tönäistiin autolla katuun. Pääsin sitten käymään ambulanssilla sairaalassa, luita tai mitään ei murtunut, mutta häntäluu vähän kolahti ja niskatukea pidin muutaman päivän..
Kun musta otettiin siellä sairaalassa röntgenkuvia, lääkäri huomasi mun henkitorvessani/kurkussani jotain ihan ihmeellistä "kalkkeumaa", jota menen tänään selvittelemään kurkku-nenä-korva-mikälie-erikoislääkärille..



Ehdin jo aatella, ettei tästä ole suunta kuin ylöspäin, kunnes heräsin tänään aamulla, enkä meinannut saada silmiä auki. Okei, väsytti toki, mutta se pöytälampun kirkkaus oli tällä kertaa ratkaiseva tekijä. Oikeaa silmää vihloi nautinnollisesti, ja peilin edessä punertavaa väriä ihastellessani laskin sitten yhteen yksi plus yksi. Vasen silmähän ehtikin jo tuossa syksyllä kertaalleen tulehtua.

Kaiken kukkuraksi talvi on tässä viimepäivinä palannut märkänä takaisin, vaikka toista viikkoa ehtikin jo olla lähes lumetonta. Sataa räntää tai lunta ja niistä kengistä, joissa tarkenee, menee vesi läpi. Hyh.



Pari muutakin juttua mulla olisi vielä kontollani, jotka eivät ihan putkeen ole menneet, mutta eiköhän tässä ole jo ihan riittävästi.. Ensi kerralla sitten niihin vähän pirteämpiin aiheisiin, mun täytyy tästä nimittäin joutua vielä kampaajan tuoliin ennen sitä röörilääkäriä ja lauantai-illaksi ollaan vuokrattu nuorisoklubi, jossa olis sitten tarkoitus vähän juhlistaa neljän kaverin + mun synttäreitä.. ;-)

Wir sind geboren um zu leben

Oon ollut tässä lähiaikoina vähän hiljaisempi, kun elämä on viimepäivinä ollut kaikkea muuta kuin jänniä seikkailuja, joista olis tänne huvittanut jotain jaaritella. Suurin osa porukasta on ollut tämän viikon Itävallassa laskettelemassa ja kaljottelemassa, joten mun koulu- ja naamapäivät on ollut täysin mitäänsanomattomia..

Tänään oltiin kuitenkin veljen kanssa kahdestaan päiväreissulla Berliinissä. Lähdettiin puoli seiskalta kotoa, ensin junalla keskustaan ja sieltä sitten bussilla kohti pääkaupunkia. Haahuiltiin kävellen ympäriinsä, ajeltiin bussilla, syötiin sämpylöitä, käytiin kattomassa muutama nähtävyys, ajeltiin s-bahnilla, syötiin bratnudeleita, ajettiin ratikalla, käytiin mäkissä, ostin pari k18 mättöpeliä tietsikalle ja varmistin tästä huolimatta, ettei veli enää ikinä lähde mun kanssa minnekään, luuhaamalla ensin puoli tuntia erinäisissä vaatekaupoissa ja tulemalla sitten voitonriemuisena ulos, saatuani vastustettua kiusauksia ja olemalla ostamatta mitään (no okei, toi ekan kuvan 2nd hand-laukku läksi mukaan, mut se olikin ihan erityishieno!)

Berliinistä täytyy sanoa, että kyllä siitä huokui heti ihan erilaista suurkaupunki-tunnelmaa tähän meidän Dresdeniin verrattuna. Ja isohan se kaupunki kyllä onkin, vaatimattomilla 3,5 miljoonalla asukkaallaan..

Alles Gute zum Geburtstag.....für MICH!

Kaikkia ihmisiä on ikävä, mutta nyt on 18 vuotta lasissa, aurinko paistaa ja sain lahjakortin hierojalle, että ehkä tää tästä taas.. :-)

Billie Jean Is Not My Lover

Sain hostvanhemmilta joululahjaksi lipun Michael Jacksonin muistoksi järjestettyyn Thriller Live -konserttiin, jota käytiin eilen perheen kanssa kuuntelemassa.

Alkupään biisejä en oikein tuntenut ja veli tunki aina sormensa linssiin kun yritin tylsyyksissäni ottaa taidekuvia. (Myöhästely ei kuulu hostvanhempieni tapoihin, oltiin paikalla jo tuntia ennen..)

Shown lopussa nähtiin kuitenkin odotetut ja oikein vakuuttavat moonwalkit, eikä esiintyjien laulutaidoissakaan ollut mitään valittamista. Ehdittiin lisäksi juoda lasit viiniä siinä konsertin alkua odotellessa, eikä velikään nyt onnistunut ihan kaikkiin kuviin sitä omaa taiteellista kädenjälkeään saamaan, eli ihan mukavat fiilikset illasta jäi. :-)

Silvester

Vaikka se vuosi onkin jo onnellisesti vaihtunut, heitän tähän silti muutaman kuvan, miten me sitä UV:tä täällä Saksa-tyylillä juhlistettiin.

Vaihdoin siis vuotta hostperheeni ja muutaman hostsukulaisen kanssa, Warnemündessä, Ostseen rannalla. Aamulla, 29.12 ajeltiin Berliinin McDonaldsin kautta semmoiset nautinnolliset 6 tuntia kohti yöpymispaikkaamme, jossa meitä odotti valmis neljän päivän pakettiohjelma kiertoajeluineen ja uudenvuodendiskoineen..


Ekana päivänä käytiin tutustumassa rantaan, oli vähän pakkasta, muttei poikkeuksellisesti juuri tuullut.


30 astetta kun olis ollut lämpimämpi, niin toi rantsu (jota katsellessa ei paljon Yyterin dyynejä tullut ikävä) olis päässyt oikeuksiinsa! Kovasti kyllä hostserkku oli menossa tonne jäiden sekaan pulikoimaan, mutta niinhän se vaan jänisti, enkä mäkään "ilman saunaa" sitten viittinyt... ..hah!


Vuoden vaihtumista odotellessa käytiin sitten siellä Warnemünden suloisessa satamakeskustassa palloilemassa, keilaamassa, syömässä ja niin edelleen, sekä harrastettiin muuta vastaavaa rentoilua..





Aattoilta aloitettiin järkyttävillä syömingeillä ja juomingeilla, pareilla aikaisemmillakin kemuilla on tullut todettua, että syöttö-juottopuoli on näillä saksalaisilla kyllä paremmin kun hallussa.


Pileiden teemana oli 70-luku. Olin ensin vähän hukassa, että mitäköhän sitä pukisi päälle, mutta hostvanhempien ullakolta löytyi sitten tommoinen nätti hopeisilla ja kultaisilla tähdillä koristeltu sininen mekko, ettei tarvinnut alasti mennä.


Vuoden vaihtuessa myös sää oli vaihtunut normaaliksi, eli leudommaksi, mutta tuulisemmaksi, joten raketteja ihailtiin ehkä sellaiset puolisen tuntia. Sitten painuttiin takaisin sisään, jossa nälkäisille oli vielä tarjolla berliininmunkkeja... Seuraavan päivän iltana valoshow jatkui, kun jengi (me + ehkä kolme kylällistä muita) kokoontui keskustan majakan ympärille katselemaan lasereita ja ilotulitteita.

Täytyy sanoa, että taas on kyllä uutta kokemusta karttunut, jos ei muuta.. Ensi vuonna sitten taas totuttuun tapaan ;-)