Do u know the feelin when u microwave ice-cream and it melts too much

Kesä on kyllä ihana. Kiireettömiä tyttöjeniltoja ja extempore-reissuja toisiin kaupunginosiin. En vaan ole yhtään asennoitunut jatkamaan parin viikon päästä koulua. Sen päivän, jona sinne lukion penkkiin täytyy taas mennä istumaan, piti ikuisesti olla jossain hyvin kaukana..

Loma jää tänä vuonna vähän lyhyehköksi mun osaltani, mutta niitä Saksan joka-aamuisia 7:30 koulunaloituksia ei täällä onneksi harrasteta. Ehkä siksi tuntuu, että pitäisi lomallakin koko ajan suorittaa ja tehdä jotain tärkeää, kehittävää ja hyödyllistä, saada jotain aikaan. Etteivät kullanarvoiset lomapäivät vain valu merkityksettöminä pisaroina valtamereen, että koulussa on sitten jotain muisteltavaa, kun se ihmisen viidentoista minuutin täyden keskittymiskyvyn raja pakostikin joskus ylittyy opetusta kuunnellessa.

Eilen pidettiin hauskaa. Tänään noustiin yhdeltätoista, syötiin rauhassa aamupalaa, tein kaverille kynnet ja kello olikin yhtäkkiä neljä. Jos keskittyy stressaamaan, ettei taaskaan ole tehty mitään, ei ainakaan saa mitään aikaan. Korkeintaan pahan mielen itselleen. Ehkä siinä löysäilyssä ei sittenkään ole mitään väärää. Ainakaan näin kesälomalla.


Äiti teki mulle ja itselleen pari päivää sitten ihanat Mojitohenkiset juomat rommista, sitruunalimpparista, mintunlehdistä ja limenpaloista. Ei olis kannattanut tehdä niistä niin hyvänmakuisia, piti nimittäin tarjota tytöillekin yhdet.
Valkosipuli-ruissipsut ja joku uusi, pehmeä valkosipulituorejuusto olivat aikas taivaallinen makuyhdistelmä, bussikuskiakaan ei saatu tainnutettua kun lähdettiin aromiemme kera valloittamaan Tamperetta..