8/29/2010

Auf Wiedersehen, Speyer!








Iiks, eilen aamulla koitti vihdoin SE hetki, kun pääsin (täpötäyden matkalaukun pahoinpitelyn jälkeen) sulloutumaan junaan kohti Dresdeniä! Kuuden tunnin junamatka kuulosti painajaiselta, mutta suhteellisen äkkiä se vilahti torkkuessa ja maisemia katsellessa. Soft-landing-campin ihmisiä tulee kyllä oikeesti ikävä, miten sitä ehtiikin tulla noin läheisiksi ventovieraiden kanssa, kun aikaa tutustumiseenkin on vaan viikko.. Speyerin seikkailut ton jengin kanssa ei kyllä ihan heti unohdu! :-)

Nyt mä olen purkanut tavarani, kierrellyt vähän taloa ja lähimaastoja ja koettanut kotiutua parhaani mukaan. :-) Perhe vaikuttaa älyttömän mukavalta ja ymmärtäväiseltä, vaikka vähintään puolet puheesta meneekin yleensä yli mun osaamiseni ja ymmärrykseni.. Kovin hurjaa kulttuurishokkia en kuitenkaan ole toistaiseksi kokenut; aamupalalla leivän päällä syödään hilloa/nutellaa tomaatin tai kurkun sijaan, näiden "stilles wasser" sisältää aina vähän kuplia ja koulupäivä alkaa niinkin epäinhimilliseen aikaan kun 7:30, mutta noihin nyt tottuu varmasti alta aikayksikön! :-D

Kuvia täältä ympäristöstä valitettavasti vasta pikkasen myöhemmin, vielä en ole kameraa pahemmin mukana raahannut.. ;-)

4 comments:

Johanna said...

Hyvin sä sinne sopeudut! :-) Koska alotat koulun? Ja tiedätkö jo mille luokalle meet? Ja millanen perhe sulla on? Siis vanhemmat, mut onks lapsia? :-))

Rosanna said...

Johanna -- maanantaina alkaa koulu :s ja luokasta en ole ihan varma, vaihdan sitä varmaan sen mukaan sitten, jos opetus on mulle liian vaikeaa/helppoa.. Mulla on 14-vuotias hostveli, 17-v hostveli viipyy kotona vielä viikon, ennenkun se lähtee jenkkeihin vaihtoon :)

Helmi said...

Heeeii kivalta kuulostaa, nutellaa naamaan ja saksalaisten koulutoverien keskelle vaan. Mä oon täällä jostien kuntokuurilla juoksemassa henkeni edestä.. :D

Rosanna said...

Helmutti -- Joo o, eka koulupvä kyl ainaki oli suht mielenkiintonen... :-D Siis henkensä edestä juokseminenhan vaa kasvattaa luonnetta(?)