Wir sind geboren um zu leben

Oon ollut tässä lähiaikoina vähän hiljaisempi, kun elämä on viimepäivinä ollut kaikkea muuta kuin jänniä seikkailuja, joista olis tänne huvittanut jotain jaaritella. Suurin osa porukasta on ollut tämän viikon Itävallassa laskettelemassa ja kaljottelemassa, joten mun koulu- ja naamapäivät on ollut täysin mitäänsanomattomia..

Tänään oltiin kuitenkin veljen kanssa kahdestaan päiväreissulla Berliinissä. Lähdettiin puoli seiskalta kotoa, ensin junalla keskustaan ja sieltä sitten bussilla kohti pääkaupunkia. Haahuiltiin kävellen ympäriinsä, ajeltiin bussilla, syötiin sämpylöitä, käytiin kattomassa muutama nähtävyys, ajeltiin s-bahnilla, syötiin bratnudeleita, ajettiin ratikalla, käytiin mäkissä, ostin pari k18 mättöpeliä tietsikalle ja varmistin tästä huolimatta, ettei veli enää ikinä lähde mun kanssa minnekään, luuhaamalla ensin puoli tuntia erinäisissä vaatekaupoissa ja tulemalla sitten voitonriemuisena ulos, saatuani vastustettua kiusauksia ja olemalla ostamatta mitään (no okei, toi ekan kuvan 2nd hand-laukku läksi mukaan, mut se olikin ihan erityishieno!)

Berliinistä täytyy sanoa, että kyllä siitä huokui heti ihan erilaista suurkaupunki-tunnelmaa tähän meidän Dresdeniin verrattuna. Ja isohan se kaupunki kyllä onkin, vaatimattomilla 3,5 miljoonalla asukkaallaan..