Was soll ich sammeln hier auf dieser Welt

Pyydän anteeksi, että blogin loppuhuipennus on hieman viivästynyt. Tässä nyt kuitenkin jo reilu viikko ehditty kotiutua näin jälkeenpäin ajateltuna aika hullusta vuodesta. (Eli siis pääsin kyllä ihan suunnitelmien mukaisesti takaisin Suomeen, en ole nainut ketään Horstia ja muuttanut Hampuriin..)

Siis. Kaksi viikkoa sitten torstaina yllätin kotijoukot ja ajoin bussilla Berliinin lentokentälle perhettäni vastaan. Sieltä ajeltiin vuokra-autolla Dresdeniin, koulussa oli joku pyöräilypäivä, jonka skippasin suhteellisen surutta. Perjantaina piti vielä raahautua lyhyesti kouluun todistustenjakoon, mut kutsuttiin jopa juhlasalissa koko koulun eteen lavalle hakemaan jotain "paras-vaihtari-tai no ainoa joka viipyi kauemmin kuin 2 viikkoa-diplomia". Lauantaina 9.7. pidettiin pieni perhejuhla siellä hostperheen kotona, ja sunnuntaina iltapäivällä ajettiin porukoiden ja siskon kanssa takaisin Berliiniin.

Kuvia mulla on hävettävän vähän - Berliinistä ei ollenkaan, keskityin vaan niin sataprosenttisesti nauttimaan jälleen ajanvietosta ihan oman perheen kera. ;-)

Takaisin tultuani oon vaan käynyt moikkailemassa kavereita, siivonnut, purkanut laukkuja ja hoitanut mun uutta vaavia. Ekat päivät oli outoa olla kotona ja vieläkin monista jutuista tulee Saksa mieleen. Toisaalta taas on ollut niin paljon kaikkea tekemistä, etten ole ehtinyt mitään ylimääräistä ihmetellä. Omassa sängyssä on ihanaa nukkua, mun hostsänkyni patja kun ei ollut ihan tältä vuosikymmeneltä..






Ulkokuvat viimeiseltä koulupäivältä, viimeisessä mun kaoottinen huoneeni, jonka sisältöä on jo kohtalaisella menestyksellä yritetty tunkea matkalaukkuihin + pari kaveria, jotka pääsivät paikalle hyvästelemään!

Vuosi oli tosiaan aika tapahtuma- ja onnettomuusrikas, mutta pois sitä en kyllä vaihtaisi. Ihan syvimpiä tuntojani tai pahimpia juoruja en ole täällä yleisesti jakanut, mutta ehkä blogista toivottavasti on jonkinlaista käsitystä saanut, minkälaista Saksassa oli olla vaihdossa. Tai ainakin sitten niistä vuoden kohokohdista, jos ei muusta.

Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille, vastailen kyllä yhä mielelläni kysymyksiin, jos jotain jäi hampaankoloon, nyt kun vuoden tapahtumat ja saksalaiset käytännöt ovat vielä tuoreessa muistissa.. ;-)

Ja ich weiß, es war ne' geile Zeit

Mistä tietää, että kouluvuosi alkaa olla lopuillaan?
No siitä, että aina, ikuisesti henkeen ja vereen tunnollisesti työnsä hoitava matikanopettaja suostuu lähtemään luokan kanssa jätskille ja kertoilee sitten terassilla auringonpaisteessa koko kaksoistunnin tyttärensä work-and-travel vuodesta Australiassa. (Edellytyksenä oli tietty kuitenkin, että joku maksaa opettajan pehmiksen ja että laskin otetaan mukaan jäätelövohvelin tilavuuden laskemiseksi..mutta silti!!)





Kouluvuoden loppu tarkottaa siis myös mun vaihtovuoteni loppua. Äiti, iskä ja sisko tulevat kymmenen päivän päästä (!!!) hakemaan mua, apua!



Päivät karkaa ihan käsistä. Perjantaina haettiin host-isä ja Jenkeissä vuoden vaihdossa ollut host-veljeni lentokentältä. Saan onneksi pitää huoneeni loppuun asti, veljekset punkkaavat tuolla naapurihuoneessa keskenään. Ja sotku onkin sen mukainen.. Myös host-isän ja veljen poissa ollessa, vain väkivalloin kiinnisaatu jääkaappi pitää yllättäen parin iltapalan jälkeen sisällään lähinnä valon ja sinappia.



Tiistaina grillataan illalla luokan kanssa ja lauantaina olis tarkoitus mennä taas käristelemään järvenrannalle mun läksijäisteni merkeissä ja jatkaa siitä Badfestiin. (= jotkut kämäset kaljanjuomajaiset maauimalassa :---D)



Mun uimingit näyttää tosin valitettavasti tällä hetkellä vähän heikoilta, kiitos viime lauantain Berliininretken.. (Jolta muuten siis elukoita lukuunottamatta kaikki kuvat!) Kuulostan varmaan tosi vakuuttavalta, mutta ei tää elämä täällä siis ihan joka päivä pelkkää jäätelönsyöntiä ja matkustelua ole ollut! :-D



ps. Dresden Zoonkin näin muuten toissaviikolla, en vaan ole laiskuuttani saanut niitä elukoita raahattua tänne asti..typisch..