Denn ich hab noch was vor

Perjantaina 13 päivä mun koulukaverini juhli poikaystävänsä kanssa puolivuotispäivää tai jotain, joten päätettiin sitten lähteä porukalla Tsekkeihin syömään illallista. Mut tultiin siinä seiskan aikoihin hakemaan ja siitä sitten lähdettiin parikymppisen kuskin kyydissä ajelemaan ainakin neljää sataa jotain mäkisiä pikkuteitä, just niinkun äiti aina ohjeistaa..

Reilun puolen tunnin päästä päättelin liikennemerkeistä, että raja oli ylitetty. Olishan sen voinut toki maisemistakin arvata: Saksan puolella talot oli vielä asiallisia ja normaaleja ja kadut siistejä, rajan takana rappaukset alkoi yhtäkkiä heti repsottaa ja kengurubensa lisääntyi puolella..

Kun oltiin päästy perille, kaarrettiin ensin jonkun epämääräisen kioskin pihalle ja ostettiin tupakkaa. Verotus ei ole ihan samaa settiä Saksan kanssa, askit irtosi puolet halvemmalla ja ne epämääräistä kioskiakin epämääräisemmät myyjät jakeli vielä sytkäreitä ja kaljaa kahdeksankympin ostosten kaupanpäällisiksi. Tommosen palvelun (ja tietty hintojen) jälkeen ei sitten enää epämääräisyys paljon lasissa painanut.. Kun auto oli tankattu (myöskin Tsekeissä jonkun verran halvemmalla menovedellä,) päästiin jatkamaan ruokapaikkaan.

Ruokalista oli hienosti ymmärrettävästi käännetty saksan kielelle, mutta hinnat oli mun päänmenokseni jätetty tsekin rahoiksi. Siinä hetken pähkäilin, että mitä sitä uskaltaa tilata, jotta rahat varmasti riittää. Ei auttanut kun ottaa riski, ja tilasin sitten joukon jatkona jonkun vadelmacocktailin, (jota ei muuten siltä listalta löytynyt - sisältö jäi siis jälleen kerran määrittelemättömäksi), kahden kanapihvin annoksen lisukkeineen ja vielä toisenkin cocktailin. Tästä järkyttävästä syöpöttelyjuopottelusta maksoin hikiset 9 euroa, yhteensä meidän viisihenkinen porukka kittasi kaljaa ja XXL-Schnitzeleitä neljälläkymmenellä eurolla.

Ja jotta reissu jäi totaaliseksi menestykseksi, pääsin vielä todistamaan reaaliajassa Suomen legendaarisen maalin venäjäpelissä! (Ok, no ei nyt liioitella - Mertarannan selostus toki puuttui..)

Toivotaan, ettei mun tarvi taas ottaa suunnaksi Tsekkejä - eli että Saksan telkku näyttää pelin; se vuoden -95 myytti vois nyt vihdoin uusiutua! Näkis saksalaisetkin, mistä puusta meidät on veistetty..