Ich nehme was mir Angst macht

Ärsyttävää, että nyt kun saisin vastoin normaalikäytäntöä nukkua aamulla pitkään, herään silti illan valvomisista huolimatta jo seitsemän jälkeen koska ulkona on niin valoisaa. Toisaalta, sehän tietty tarkottaa vaan, että kevät tulee....enää ei ärsytäkään niin paljoa! (Ja kyllä mä sitten pakottauduin vielä tän "heräämisen" jälkeen loikoilemaan toista tuntia sängyssä..)

Tämä huomio oli siis siksi, koska eilinen oli niin pitkä päivä, että olisin voinut kuvitella unentarpeeni vähän suuremmaksi. Heräsin aamulla jo kuuden aikoihin ja lähdin käväisemään hostäitini kanssa Leipzigissa. Kiertelin kauppoja kirkkoja muutaman tunnin itsekseni, hostäidin palaveeratessa ja lounaan jälkeen lähdettiin turkkilaisen kurkkukaupan kautta kotia kohti.

Kun sain iskettyä ostoskassini (1 kpl! - yritin vähän hillitä, jos Kölnistä sattuu löytymään ensiviikolla taas jotain pakkosaada-matskua..) huoneeseeni, lähdin saman tien hierontaan. Ja sieltä suoraan Alexandran synttäreille. Huhhu, ei voi muuta sanoa, kun että rankkaa tää lomailu.

Gib mir in dieser schweren Zeit irgendwas das bleibt

Ihanaa, tammikuun vastoinkäymiset alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan..
Silmätulehduks on parantunut, mun kurkustani ei löytynytkään mitään, yhden puhelimen oon saanutkin takaisin ja tänään oli viimeinen koulupäivä ennen kahden viikon talvilomaa! Täällä ei muuten ole lunta juuri nimeksikään ja eilen paistoi koko päivän aurinko. Tänään on kumminkin sadellut, että eiköhän se talvi sieltä vielä tule takaisin..

Eilen päätettiin vähän juhlistaa sitä loman alkua ja mentiin kaverille kokkaamaan pizzaa. Illemmalla lähdettiin vielä kahden kaverin kanssa jatkoille tupruttelemaan shishaa ja voi olla, että maisteltiin parit drinkitkin siinä sivussa...mutta ihan ajallaan aloitettiin tänään koulu kello 7:30 sählyllä ja lentopallolla! (Liikkatunnin jälkeinen kaksoistunti oli onneksi peruttu, joten kerkesin ottaa pienet päikkärit jonkun ihme kahvihuoneen lattialla..)